Vähän itseänikin yllättää miten moneen kokeeseen on Riemun kanssa reilun kuukauden aikana keritty. Tottiksen osalta pieleen menneen ekan jälkikokeen jälkeen bongasin uuden mahdollisuuden Haapavedeltä heinäkuun lopulla, sopivasti parhaimpaan helleaikaan. Koe aloitettiin jäljillä, ja alo-jälkienkin janat olivat hivenen puskikkoisessa paikassa ojan takana. Hämmensin koiran lähetyksessä ja Riemu lähti janalta takajäljelle. Mielestäni se ei mennyt liinanmittaa takajälkeä, mutta varmaankin lähdin itse liian aikaisin janalta, joten takajälkihän siitä tuomittiin. Janalta ei siis kovin ruhtinaallisia pisteitä ja itse jäljeltä ylös vain 4 keppiä, pisteitä yhteensä 129. Sitten suhteellisen ripeästi esineruutuun josta yksi esine nousi melko pienellä vaivalla ja saatiin täydet 30 pistettä. Tottikset koulun hiekkakentällä, tässä vaiheessa auton mittarissa oli +29 astetta. Onneksi pääsin kuitenkin uittamaan Riemun maastojen jälkeen ja pienellä virittelyllä se oli juuri sopivassa vireessä tottikseen. Aloitimme jälleen paikkamakuulla, siitä erinomainen, samoin seuraamisesta!! Varmasti ensimmäinen erinomainen seuraamisliikkeestä pk-kokeessa mulle :) Loput liikkeet meni oikein, paitsi A-este nouto jossa Riemu palautti hyppyesteen kautta ja jäi hämmentyneenä seisomaan luovutuksessa. Tottiksen pisteet kuitenkin 89, yhteensä 241 ja JK1 2-tuloksella. Riemulle siis eka koulari jäljeltä :-D

Elokuussa osui sitten haun pm-koe ja MKN:n nome-B koe samalla viikonlopulle, onneksi eri päiviksi kuitenkin. Lauantaina 16.8. ajelin Närpiöön, ja mietin että menin jälleen siihen "tämä koe on ihan kohtuullisen ajomatkan päässä" -harhaan. MKN kun toimii lähinnä Vaasassa johon ajaa kahdessa tunnissa, mutta Närpiöön ajaa Vaasasta vielä tunnin. No, perillä oltiin ajoissa, ilmottauduin ja aloin odotella vuoroa. Odotellessa juttelin mm. yhden miehen kanssa joka kertoi että on käynyt koiransa kanssa jo 8 koetta eikä ALO ykköstulosta ole vielä tullut. Hiljaa mielessäni totesin että ei meillä sitten niin huonosti ole ehkä mennytkään, tämä oli kuitenkin "vasta" neljäs koe. Ehdin myös ulkoiluttaa ja uittaa Riemun sekä tehdä seuraamista ja rauhoittumista rannassa. Koe alkoi ykkösmarkkeerauksella veteen. Sen Riemu nouti ongelmitta, mutta lähtiessä pääsi pieni piippaus jonka todennäköisesti vain minä kuulin. Sitten veneestä heitetty kakkosmarkkeeraus jossa toinen lintu tuli saareen ja toinen veteen toisen saaren eteen. Markkeerauksessa ei ollut ongelmia, mutta Riemu mietti hetken ennenkuin osasi lähteä saaresta uimaan lokin kanssa ja veteen tulleen linnun kanssa se ui saareen ja palautti kiertäen rantojen kautta. Markkeerauksista hakuun, alue oli osin metsää ja osin kaislikkoa. Markkeerauspaikka jäi selän taakse ja sivusta kuuluneet laukaukset hieman vetivät Riemua puoleensa. Muuten haku meni hyvin ja 4 lintua + kani palautuivat käteen. Lopuksi vielä ohjaus. Kävellessä hausta ohjauspaikalle tuli laukaus, sitten lähetys kakkosmarkkeerauksen toiseen paikkaan. Eteni hyvin, pieni miettiminen jälleen saaresta veteen tulossa, muuten ok. Olin varma että tuon kiertelyn takia ei päästä jäljelle, mutta niin vain päästiin!! Jälkeä odoteltiin sitten taas jokunen tunti, mutta kun sinne päästiin oli homma aika selvä. Riemu lähti vauhdilla, hävisi metsään ja tuli hetken päästä takaisin kanin kanssa. Tuloksena ALO 1 ja menolippu AVO-luokkaan! 

Seuraavana päivänä sitten ensimmäinen voittajaluokan hakukoe. Arvonnassa osui numero 1, suorittaisimme Riemun kanssa siis ensimmäisinä maastossa. Aloitus esineruudulla joka oli PM-kokeen tasoisesti notkossa ja keskellä metsää. Ruudun läpi meni huonohkosti erottuva metsätie. En nähnyt kaikkia kulmamerkkejä enkä oikein hahmottanut ruutua. Lisäksi jostain syystä panikoin mielessäni ruudun suuruutta ja ajan vähyyttä ja niinpä sitten hätäilin koiran lähetyksessä. Aloitin oikeasta kulmasta ja lähetin siitä vain kerran. Riemu ei käynyt oikeassa takakulmassa, mutta tajusin sen vasta jälkikäteen. Lisäksi en nähnyt mistä se toi ekan esineen, joten kun se pyöri paljon ruudun keskellä takaosassa luulin että siellä on esine. Lähettelin siis tyhmästi, juutuin yhteen paikkaan ja saatiin ylös vain kaksi esinettä. Kolmas jäi sinne takakulmaan jossa Riemu ei käynyt. Pisteitä ehkä 17/30. Henkilöhakurata oli hienikkotiellä, mutta eri paikassa kuin missä on treenattu. Se oli siis uusi kaikille kisaajille kuten pitääkin. Rata oli suht tasaisesti harvahkoa metsää, tosin toinen etukulma jäi vallin katveeseen ja samalla puolella oli takaosassa jotain kosteikkoa. Riemu ei käynyt kunnolla tuossa toisessa etukulmassa, mutta pelkäsin että prässäämällä se tekee valeilmasun ja päätin vain luottaa koiraan. Eka ukko löytyi ehkä 100 m kohdalta vasemmalta, toinen ehkä 200 m oikealta ja kolmas oikeasta takakulmasta. Riemu liikkui hyvin, tuli pois kun huusin ja taisin saada tehtyä pari yliheittoakin. Ilmasut ok, mutta pyrki vähän morjestelmaan maalihenkiä mistä meni jokunen piste. Unohdin itse laskea askelia 200 m jälkeen (radan loppua eli 300 m kohtaa ei merkata vaan ohjaajan pitää itse arvioida se, jos menee yli, koe keskeytyy) enkä uskaltanut edetä läheskään 300 metriin. Varmaankin jossain 250 m kohdalla jäin paikalleni ja vain lähetin koiraa kulmiin ja tokalla tai kolmannella lähetyksellä oikealle se sitten eteni riittävästi ja nosti vikan maalihengen. Piilot oli radalla tosi hyviä, kaikki jossain notkossa tai ojassa niin että jäivät melkein maan sisään. Muistaakseni pisteitä tästä 163/170. Ennen tottista ehdin taas uittamaan koiraa, olisi tosin ehkä pitänyt jättää uittamatta, josko se olisi ollut väsyneempi ja pysynyt paremmin hanskassa...

Tottiksen suoritimme ekassa parissa avo-koirakon kanssa. Me aloitettiin paikkamakuulla joka meni heti pieleen... Päästyäni piiloon kurkistin piilon reiästä ja näin että koira seisoo! Sitten odottelin vain että tuomari viittoo minut hakemaan koiran, mutta onneksi se ei siirtynyt ja oli mennyt istumaan joten koko liike ei mennyt ihan nollille. Kun menin hakemaan Riemua se istui niin että sen etujalkojen välissä oli kuollut myyrä! Ilmeisesti se oli siis heti lähdettyäni haistanut myyränraadon ja siirtynyt sen luo, varmaan aatteli että kiva kun palkka täällä odottelee... Liikkeelle lähtiessä se yritti sitten ottaa hiirulaisen mukaan, ihme ettei ollut syönyt sitä jo minua odotellessaan :D Seuraaminen oli huonoa, väljää ja haahuilevaa, hlöryhmä kuitenkin ok. Jättöliikkeistä maahanmenossa jouduin antamaan toisen käskyn, muut suoritti, mutta olisi saanut olla nopeampi. Noudoissa ei muistaakseni mitään hasardeja, eteenmeno suora mutta edisti reippaasti valmistelevassa osassa ja meni vasta tokalla käskyllä maahan. Tottiksesta pisteitä 78 joten eka HK3 oli plakkarissa :D Pisteet jäivät reippaasti 2-tulokseksi, mutta voitettiin kuitenkin piirinmestaruus.

Olihan viikonloppu!

Blogi on edelleen jäänyt aika lailla lapsipuolen asemaan, töissä on niin kiire että on pakko vain tehdä töitä ;) ja kukapa sitä nyt iltaisin viitsii koneella istua...

Tämän vuoden koestartit Riemun kanssa ovat tuottaneet vain kokemuksia ja kokemusta. Toukokuun lopulla aloitettiin koekausi PERA-B kokeella. Tiesin jo lähtiessä, että mennään kokeilemaan kepillä jäätä, sillä takana oli aivan liian vähän ja liian helppoja treenejä raunioilla. Tottis meni jotenkuten läpi. Riemu oli vähän liian korkeassa vireessä, mutta mielestäni sen seuraaminen ei ollut ihan kauheinta mahdollista. Se kuitenkin nousi paikkamakuusta vähän mystisesti, oli kuin jousilla koko ajan ja sitten pinkaisi luokseni sen näköisenä että oli tekemässä luoksetuloa. Ei siis vääntelehtinyt ja siirtyillyt kuten aiemmin kun on tuntenut olonsa epävarmaksi. Lisäksi jättöliikkeissä meni vääriin asentoihin. Ketteryys sen sijaan meni ihan yhtä hyvin kuin treeneissä :D, se onkin tuon kompaktin tiivistekoiran ehdoton vahvuus. Jotain kauneusvirheitä oli, mutta muistaakseni yleisarvosana oli ainakin hyvä (yleisarvosanahan tulee huonoimman osasuorituksen arvosanasta, eikä ole siis mikään keskiarvo). Erityisen tyytyväinen oli napakkaan kauko-ohjaukseen ja ihan super tyytyväinen siihen että Riemu ei ottanut paineita tuomarista missään kohdassa, ei edes siruntarkastuksessa tai tervehtimisessä.

Raunio-osuus olikin sitten nopeasti ohi. Tein suunnitelman niin että lähden kiertämään aluetta vastapäivään vasemmasta "etureunasta" eli talon kulmalta. Riemu meni heti ekalla lähetyksellä kulmassa olevalle kasalle, tarkensi siellä jonkin aikaa ja sitten toi rullan. Se oli vähän epävarman näköinen, mutta eipä mulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa koira näytölle. Piilo oli kuitenkin tyhjä, Riemu teki siis valeen ja koe oli sitten siinä. Jälkikäteen spekuloitiin sillä että aivan radan vieressä oli paljon katsojia pienen kukkulan päällä, ja tuuli tuli suoraan kukkulalta radalle ja tuolle piilolle. Piilo on vaakaputki ja tuuli oli putken suuntainen. On siis mahdollista että tuuli toi katsojista suht vahvan hajun piiloon. Joka tapauksessa meidän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen että maalihenget on aina mahdollisimman syvällä piiloissa.

Heinäkuun alussa startattiin Riemun ekassa jälkikokeessa. Jännitin etukäteen eniten janaa, ja jäljennosto meinasikin mennä vähän pipariksi. Riemu singahti janalla noin liinan mitan, sai ilmeisesti ilmahajun jäljestä, mutta toppasin liinasta sillä näytti että se tekee vain tyypillisen sivupyörähdyksensä. Edettiin lisää ja melkein päässä Riemu otti sitten takajäljen. Tuomari huusi takaisin janalle, jossa koira oli hetken hämmentyneen näköinen, mutta lähti sitten oikeaan suuntaan. Iltse jälki meni suorastaan hallitusti. Pystyin laskemaan kulmat ja piirtämään kuvan jäljestä päähäni eikä ollut sellainen "yritäin vain pysyä pystyssä ja pitää kiinni liinasta" olo. 4+1 keppiä nousi, aikaa taisi jäädä 10 minuuttia. Keppien palautuksen jälkeen käytin Riemun uimassa ja sitten odoteltiin esineruutua. Esineet meni sitten aika nappiin. Lähetin tuulen alta oikeasta etukulmasta, Riemu eteni ruudun takaosaan, nosti esineen keskeltä läheltä takarajaa ja palautti hallitusti, taidettiin saada täydet pisteet :)

Tottista odotellessa olin jo vähän helpottunut ja toivoin vain että koiran pysyisi paikkamakuussa koska muissa liikkeissähän meillä ei pitäisi olla suurta ongelmaa... Aloitettiin paikkamakuulla, Riemu oli oikein sopivassa vireessä ja pysyi rauhallisesti paikallaan ihka ensimmäistä kertaa pk- tai peko-kokeessa!!! Seuraaminen haahuilua, tiivisti henkilöryhmässä, ja jättöliikkeet taisi mennä oikein. Mutta ne noudot ja hypyt :( Tasamaanouto vielä normisti (pitäisi palauttaa vauhdikkaammin vaikka tulikin kyllä laukalla) mutta esteillä Riemulla ei ollut aikomustakaan hypätä tai kiivetä. Se kiersi molemmat esteet molempiin suuntiin kiihdyttäen täysillä kapulalle ja suorastaan nuollen esteiden sivuja. Olin niin äimistynyt etten tajunnut edes antaa toista käskyä paluuhyppyyn tai -kiipeämiseen kun koira oli kapulalla. Treeneissä Riemu ei ollut tänä vuonna edes näyttänyt harkitsevan kiertämistä kertaakaan!!! Jälkikäteen tulkitsin, että sillä oli niin kiire kapulalle ettei se malttanut hypätä. Sehän lämpenee kokeessa aina noudoista vähän liikaa (kyllä, tässäKIN lajissa...) ja nytkin vain kyttäsi kapulaa ennen hyppykäskyä. Ja myönnettävä on että en ole tehnyt tänä vuonna ollenkaan kokeenomaista tottistreeniä, jossa Riemu joutuisi malttamaan kaikki kolme noutoakin ilman palkkaa. Tottiksen pisteet jäivät siis alle tulokseen vaadittavan 70. Hypyt kun menevät nollille jos koira kiertää esteen molempiin suuntiin, ja käytännössä pisteet jäävät silloin aina alle tuon 70p. Ihan pikkuisen harmitti!! Kun se tulos oli niin lähellä ja kun tuo nyt kyllä pienestä koostaan huolimatta selviytyy siitä hypystä ihan hyvin. Ei vaan kerinnyt tällä kertaa...

Toissa viikolla meillä oli Maarit Rokkamäki kouluttamassa jälkeä peko-ryhmän koirille. Harmillisesti koulutus oli arkipäivinä, joten pääsin mukaan vain illalla enkä nähnyt kovin montaa muiden koirien jäljistä. Iso osa kurssien annista on kuitenkin aina muiden koirien seuraaminen, kouluttajan kommentit niistä ja keskustelut.

Torstaina pääsin mukaan ennen neljää ja aloitettiin lyhyellä”tsekkausjäljellä”. Riitta teki jäljen ja se vanheni 2 tuntia. Jäljennosto tienreunasta, ihan ok. Jälkikäteen keskusteltiin siitä miksi annoin koiralle käskyn lähteä etsimään jälkeä ja onko viisasta tehdä niin vai paineistaako se koiraa. Riemu jäljesti normaalisti, mutta ei ymmärtänyt että kynäkin on esine ;) Kahvikuppi sentään nousi ja päätimme jäljen siihen sillä loppupäähän olin itse tallannut Ronin jäljen liian lähelle ja se oli jo ajettu koiran ja noin 7 ihmisen voimin, olisi voinut olla vähän liian vaikea harha. Toisen jäljen teki Mika, nyt mittaa taisi olla n. 400 m. Jälki vanheni vain tunnin, mutta Riemu jäljesti paremmin kuin ekalla ja nosti kaikki esineet (esineet oli helpompia, hanskoja yms.) Tässä en antanut käskyä jäljennostoon. Nosto meni hyvin, ennen "oikeaa jälkeä" Riemu reagoi Mikan paluujälkeen toisella puolella tietä.

Perjantaina meni myöhempään töissä, ja taisin olla paikalla vasta puoli viideltä. Miikku oli tehnyt Riemulle jäljen joka vanheni reilun 3 tuntia. Asfalttitien reunasta Riemu ei nostanut jälkeä, vaan vasta takaisin tullessa metsän puolelta. Jäljen ajo oli tosi hutiloivaa ja Riemu olisi ehkä lähtenyt kauriiden tms. jäljille eikä nostanut esineitä. Vasta jäljen loppupuolella se bongasi ilmeisesti toiseksi viimeisen esineen ja sen jälkeen ikäänkuin lamppu syttyi. Jäi epäselväksi montako esinettä se jätti, ilmeisesti kolme. Valmistautuminen jäljelle olisi pitänyt olla vähän parempi, en kerinnyt lenkittää koiraa ollenkaan, mutta silti aika outoa miksi meni noin huonosti. Maaritilta sain ohjeen tehdä peltojälkeä nami joka askeleessa tai sitten ajaa lyhyellä liinalla metsässä. Tein sitten vielä vajaa 200 m jäljen ja ajoin sen iltalenkin jälkeen lyhyellä liinalla. Meni paljon paremmin eikä haitannut että alueella oli ollut toinen jälki ja kävelty aiemmin illalla.

Myöhemmin olen testannut yhden peltojäljen, pituutta noin 30 m ja joka askeleessa Natural Menu. Jouduin kirjaimellisesti roikkumaan Riemun valjaissa ja jarruttamaan tosi paljon, jotta se pysähtyi syömään edes puolet nameista, eikä se tuolla yhdellä testauksella näyttänyt ollenkaan ymmärtävän olevansa jäljellä. Itse taas oli ihan hapoilla jo tuosta 30 metrin jarrauksesta. Sen jälkeen olen tehnyt metsässä lyhyellä liinalla nyt kaksi jälkeä joissa on myös keppejä tosi tiheästi (500 m jäljellä 11-12 keppiä). Toinen jälki vanheni 3 tuntia, toinen tunnin. Molemmilla Riemu pysyi aika tiiviisti jäljen päällä kun jarrutin sen vauhdin rauhalliseen kävelyyn. Ekalla nosti 10/12 keppiä ja tokalla jäljellä 10/11 keppiä. Vaikka jarrutan ja olen lähellä, niin Riemu menee kuitenkin kulmat itsenäisesti, sillä aina en tarkasti muista missä kohtaa kulma on, mutta koiraan se ei vaikuta. Uskon että tämä sopii Riemulle paremmin kuin tuo pellolla konttaaminen... Tosin täytyy vielä testata pelto isommilla kosteilla nameilla.

Toissa torstaina eli 5.6. päästiin taas hakuilemaankin (tällä viikollahan torstai meni jälkireeneissä). Edellisissä pk-hakutreeneissä olin kokeillut tyhjien pistojen valeilmasuihin Riemun jättämistä "tyhjän piston keskelle", kutsua ja yliheittoa siitä. Mutta nuo yliheitot nostaa liikaa ja Riemu keskittyy juoksemiseen ei maalihengen etsimiseen. Niimpä nyt otin nöyrästi irtorullat käteen ja päätin että koitetaan niillä. Riemulle siis rulla kaulaan mutta niin tiukalle että se ei saisi sitä suuhunsa (niin luulin) ja maalihengiksi metsäänt tutut Eija ja Riitta jotka ovat ennenkin Rimppiksen irtorullien kanssa pelanneet. Ekalta pistolta Eija löytyikin ja rulla tuli, mutta sitten toiselta tuttu ohijuoksu ja valeilmasu... Pikkuisen piti sitten kiskoa sitä rullaa pois suusta kun se oli niin tiukalla... Toisella lähetyksellä jälleen ohi (lähetin liian edestä) mutta ilman rullaa pois pistolta!!! Jee, siis ei valetta kuitenkaan. Vielä kolmas lähetys jolloin Riitta löytyi, mutta Riemu mutta ei ollut huolinut irtorullaa, näytölle kuitenkin. Tämän jälkeen tiukkasi rullaa lisää ja lopuilta 4 pistolta maalihenget taisi löytyä ilman tyhjiä ja irtorullat kelpasivat. Ehkä siis edistystä, mutta yhdestä treenistä vielä vaikea sanoa mitään.

Kesäkuun alussa tehtiin jälleen jälkiä ja niille harhoja Houraatissa, nyt Jaanan, Eijan ja Mikan kanssa. Jaana teki Riemun jäljen, pituutta sillä oli n. 700 m, esineitä ja keppejä, suopursupätkä, kaksi hiekkatien ylitystä ja harha. Jäljennosto janalta ja koitin nyt lisätä suoruutta janalla etenemiseen niin että kävimme Riemun kanssa "hakemassa hajun" jäljeltä, palasimme janan alkuun ja lähetin koiran. Janalle lähtö oli jälleen singahdus, en tiedä etenikö tuo suorempaan vai ei. Jälki nousi hyvin, koiranmitan tai kaksi tarkisti takajälkeä ja sitten lähti etenemään. Eka keppi oli aika alussa ja nousi ja jäljen alkupätkä mentiin tarkasti. Ojan ylityksen jälkeen suopursukkoon menoa piti pohtia ja Riemu teki kaksi pientä lenkkiä jäljellä ennenkuin jatkoi suoraan suopursukkoon. Sen jälkeen vauhti kasvoi vähän liikaa, ja yksi keppi jäi. Harha tuli aika pian tienylityksen jälkeen ja Riemu yritti jälleen vaihtaa harhalle, mutta taipui kuitenkin nopeammin jatkamaan oikeaa jälkeä kuin ekalla kerralla. Loppumatkasta Riemu meni edelleen turhan korkealla nenällä, mutta nosti kuitenkin esineet ja viimeisenä olleen kepin.

Seuraavan jäljen tein itse lauantaina 7.6. suht vilkkaasti käytetyn ulkoilualueen reuna-alueelle. Pituutta 1 km, alustana kuiva mäntymetsä ja kuiva/hiekkainen heinikko, kolme kävelytien/pururadan ylitystä. Tallasin jäljen aamulla märkään metsään ennen ysiä, ja ehdin ajamaan sen ylitoimittuani BH-kokeen eli jälki vanheni 4 reilu tuntia Tänä aikana ilma oli lämmennyt ja maa kuivunut tuulessa ja auringonpaisteessa. Lähdin nostamaan jälkeä noin 50 m matkalta asfalttipyörätien reunaa ja Riemu tutki kyllä jotain jälkiä, mutta "oikean" jäljen kohdalla meni ihan suvereenisti yli. Kymmenen metrin päästä palattiin takaisinpäin hivenen metsän puolella jolloin jälki nousi. Ehkä tuossa kelissä jälki häviää kovalta pinnalta niin nopeasti ettei se enää selvästi haissut Riemun nenään. Jälleen alkumatkasta mentiin aika tiiviisti jäljen päällä, järkevää vauhtia ja eka keppi löytyi, mutta ennen ensimmäistä pururadan ylitystä ajauduttiin jäljestä sivuun ja Riemu hämmensi aika lailla ennenkuin saatiin jälki taas ylös. Riemu jatkoi jälleen melko korkealla nenällä ja ehkä kulkuväyliltä tuleet hajut häiritsi sitä tai sitten metsässä oli liikkunut muitakin kuin minä mikä on hyvin mahdollista. Liian väljällä tyylillä mentiin ja yksi keppi jäi kokonaan huomaamatta vaikka olin krepannut kepit. Noin 800 m jälkeen Riemu oli aivan poikki, varmaankin lämmin keli ja pitkä autossa odottelu sekä 0-koirana toimiminen BH-kokeessa niin tottiksessa kuin kaupungissakin olivat vieneet liikaa mehuja. Ajauduttiin jäljestä sivuun  noin 5 m ja Riemu läähätti pitkään ennenkuin lähti jatkamaan jälkeä. Viimeisen tienylityksen jälkeinen keppi jäi mutta lopuksi saatiin kuitenkin viimeinen keppi ylös. Selvästi vaikeiden paikkojen jälkeen tuppaavat kepit jäämään metsään. Tähän pitänee jossain vaiheessa keskittyä.

Maanantaina 9.6. tein pellolle vajaa 100 m keppijäljen jolla 10 keppiä, jälki vanheni 1,5 tuntia. Myötätuuleen mentiin tarkasti ja hienosti, sivuutuulessa sivussa ja vähän pyörien ja yhdestä kepistä yli ja sivutuulesta vastatuuleen kääntyvässä kulmassa reippaasti yli. Suurta hämmennystä kulmassa, minä hermostuin, ja Riemu etsi jälkeä pitkään kulman "väärältä puolelta". Huoh. Kun jälki jälleen nousi löytyi sitten taas kepitkin.

Seuraavana tiistaina tehtiin jäljet Merjan kanssa jälleen Houraatiin. Riemun jälki oli vajaa 1 km pitkä ja vanheni noin 2 tuntia. Keppejä yhteensä 10 eli tosi tiheästi. Jäljennosto janalta. Riemu eteni vajaan liinanmitan, teki lenkin oikealle, palasi janalle ja jatkoi suoraan kun sanoin uudelleen "jälki" jolloin jälki löytyi edestä. Pieni tarkistus ja varmasti oikeaan suuntaan jälkeä. Eka keppi löytyi, ja yhteensä saatiin ylös 7 keppiä. Jäljestys ei ollut mielestäni liian vauhdikasta eikä haahuiltu missään, mutta jossain kohti on menty jäljen vieressä kun 3 keppiä kerran jäi.

Nyt tätä kirjoittaessa tulee mieleen pitäisikö noiden keppien osalta testata tiheästi "kepietettyjen" jälkien kuuria. Josko motivaatio etsiä niitä paranisi kun niiltä aina tulee super palkka. Mutta jos syy siihen että kepit ei nouse on pelkästää se että mennään jäljen vieressä niin eipä tuo auttane.