Tikkakosken Vapepa-leiriä edeltäneen viikonlopun sunnuntaina teimme Riitan ja Suvin kanssa jälkiä Houraatissa. Kolmestaan saa näppärästi tehtyä vieraan jäljen ja sille vieraan harhan kaikille koirille. Aikaahan siinä kyllä menee kun vanhentaa ensin jälkiä, sitten harhoja. Edellisenä päivänä tein pellolle lyhyen keppijäljen jolla oli 7 keppiä n. 50 metrillä ja joka vanheni ehkä vartin. Tästä kepit nousi hyvin. Sunnuntaina Suvi tallasi Riemun jäljen joka vanheni reilun tunnin ennen harhan tallausta ja kokonaisuutena reilun kolme tuntia. Janalla oli mittaa noin 20 metriä (jälki lähti siis n. 20 m lähetyspaikasta) ja jana oli vanhan metsätien pohja. Riemu eteni suht suoraan, nosti jäljen ja valitsi suunnan nopeasti. Toistaiseksi sillä ei ole koskaan ollut kiinnostusta takajäljelle, koputan puuta ja toivon että tämä on rotuominaisuus, koska Vinhan kanssakaan takajälki ei ollut koskaan ongelma. Eka keppi nousi hyvin, samoin toka ja ehdin jo hiukan huokaista. Sitte tulimme kohtaan jossa jäljentekijä oli kulkenut korkeammalla ojapenkalla, mutta Riemu jäljesti penkan ja tien välisessä notkossa, ajautui tielle, ja joutui hiukan selvittelemään että sai taas jäljen ylös. Keppi oli heti tämän jälkeen ja Riemu meni siitä suvereenisti yli. Kepit oli siis krepattu, jotta tiesin miten ja milloin se niihin reagoi. Neljäs keppi oli tien ylityksen jälkeen ja sille jouduin hiukan hidastamaan vauhtia jotta keppi nousi. Tämän jälkeen tulimme harhalle ja siinä sitten ihmeteltiin tovi. Onneksi harha oli selvästi merkattu ja tiesin ihan tarkasti mihin en koiraa päästä. Riemu olisi nimittäin suvereenisti vaihtanut jälkeä ja yritti harhalle ainakin kolme kertaa. Pysäytin sen liinalla jolloin se aina pyöri ja mietti hetken ja yritti uudelleen. Kolmannen yrityksen jälkeen se paikallisti oikean jäljen ja jatkoi itsenäisesti sitä. Ja loppumatkasta kaksi keppiä jälleen nousivat.

Tikkakoskella emme sitten saaneet jälkiä ylös, tai saimme jonkun väärän (ja ilmeisesti tosi vanhan) ja sitten siitä "oikeasta" mentiin yli. Koira kyllä jälkikäteen mietittynä reagoi, mutta en osannut vahvistaa sitä eikä se ollut liinassa.

Tällä viikolla Riemulla oli ns. pitkä peko-treeni ja Riitta olikin tehnyt Riemulle jäljen. Kartturina matkassa Mika. Tehtävänä oli tarkistaa tien varsi, ao. kuvan yläreunassa olevan motocross-radan eteläpuolella olevan pellon kulmasta länteen, risteysalue, ja edelleen tienvarsi etelään suunnilleen reittipisteelle 12. Ja niinhän me teimme :)

Jäljennosto alkaa punaisen viivan lähtöpisteestä pellon kulmassa, jossa kiersin koiran kanssa tien varressa olevan kantokasan, sitten jatkettiin tietä pitkin. Aika nopeasti Riemu näytti jäljestävän jo tiellä, mutta en vielä reagoinut asiaan. Sitten se selvästi lähti seuraamaan jälkeä tieltä metsään, tehtiin pieni koukkaus ja jäljeltä löytyi tyhjä vissypullo (reittipiste 10, oli pudonnut vahingossa, oikeasti piti löytyä nenäliina, mutta luulen että Riemulle paperiset esineet on vielä vähän outoja). Jälki palasi tielle ja Riemu jatkoi jäljestämistä risteykseen, siitä vasemmalle, mutta sitten epäröi ja päätimme tarkistaa risteysalueen tarkemmin. Muuta jälkeä ei noussut ja päästyään uudelleen tielle Riemu lähti innokkaasti jatkamaan jäljestystä tiellä ja nostikin heti esineen, muovisen piilolasikotelon (11). Pellolle tehtiin pieni koukkaus jonka Riittakin oli tehnyt ja jatkettiin tietä jälleen risteykseen. Taas kun tie vähän kääntyi ja muuttui hyvin heinikkoiseksi metsätieksi Riemu epäröi. Pidimme tuumaustauon jonka jälkeen koira taas jatkoi varmasti ja löysi heti esineen, kännykän (ei toiminut ;) piste 12). Tämän jälkeen jälki jatkui metsässä ja Riemulla vauhti kasvoi. Melkein piikkikulman jälkeen löysimme lapasen joka on jäänyt merkkaamatta gepsiin ja vähän tämän jälkeen koiran vauhti kasvoi jälleen ja sillä alkoi häntä vipattaa epäilyttävästi. Arvelin että se olisi bongannut kauriin tai peuran jäljen, mutta jatkoimme vielä jonkin matkaa kunnes näimme kartturin kanssa molemmat selvästi ettei koira ollut jäljellä. Palasimme takaisinpäin kohtaan jossa esine oli ollut ja teimme laatikkoa siihen. Riemu jatkoikin jäljestystä, mutta palasi jälleen samalle reitille joka aiemmin vei hukkaan. Jossain välissä Riitta soitti ja ja saimme pienen avun eli tiedon että olimme olleet suht oikeassa suunnassa ennenkuin palasimme nostamaan jälkeä uudelleen. Niimpä lähdimme takaisin kohtaan jossa koira oli meidän mielestä ollut selvästi hukassa ajatuksena tehdä laatikko tuon kohda ympärille. Nopeasti Riemu sitten löysikin oikean jäljen ja taas osui esine sopivaan paikkaan. Reittipisteen 13 kohdalta (tai itseasiassa sitä ennen kiven päältä) löytynyt kartta varmisti että olemme oikealla jäljellä. Riemu tosin ei meinannut paikallistaa tai nostaa karttaa, eli selvästi paperisia esineitä pitää treenata (myönnetään nyt tässä että sillä ei ole itseasiassa ollut koskaan varsinaisesti esineitä jäljellä, vain keppejä, mutta nuo lapaset yms. esineet on tuttuja esineruudusta ja muuten), onneksi kartturini tarkoilla silmillään kuitenkin paikallisti kartan :) Tästä jälki jatkui vielä metsässä, nostettiin 14 kohdalta toinen lapanen, tultiin hakkuun reunaan ja käytiin pieni paluuperä hakkuulla, edettiin hakkuun reunaa ja käännyttiin hakkuulle. Pohjan vaihtuessa metsästä multaiseen hakkuuaukeaan Riemu pyöri ja tarkisteli, mutta jatkoi sitten etenemistä varmasti. Jälkipohjan vaihtumisia pitää nyt kuitenkin ottaa treenin alle. Hakkuulta löytyi ensin eväspaperit ja sitten itse kadonnut Riitta (reittipiste 15). Eväspapereiden kohdalta nähtiin jo Riitta, joten otin liinan irti ja laitoin Riemulle rullan ja saatiin ihan ilmasukin :) Pituutta jäljelle tuli kaikkineen arviolta 2 km.

Aivan äärettömän hyvä treeni meille tähän kohtaan! Sain rutkasti varmistusta sille että Riemu nostaa jäljen ja on motivoitunut jatkamaan vaikka tulee pieniä ongelmapaikkojakin. Tietysti tuo eläimenjäljelle lähteminen on tosi huono, mutta ainakin osaan nyt vähän lukea koirasta jos se vaihtaa, ja ehkä Riemu totesi ettei vaihtaminen kannata. Ja ennenkaikkea se nosti oikean jäljen sitten uudelleen. Vauhti oli aika kova, kartturin osa ei ollut helppo, mutta toisaalta koira olisi kyllä hidastettavissa ja ennenkaikkea se suostuu pysähtymään ja odottaa kiltisti uutta lähtölupaa eikä sinkoile mihinkään. Lisäksi hauska huomio on nuo lyhyiden paluuperien tarkistukset, Vinha ei olisi moisille lotkauttanut korviaan vaaan paahtanut täysillä jälkeä pienistä koukkauksista välittämättä ;) Hyvä treeni!! Kyllä Riemusta vielä jälkikoira leivotaan :D