Olin joulukuun alussa, 5.12.2009 Espoossa SPEKL:n järjestämässä tilaisuudessa kuuntelemassa Esa Viitalan luentoa koiran nenän käytöstä. Luennolla oli joku hienompi nimi, mutta nyt se ei tietty tule mieleen. Päällimmäisenä luennosta jäi mieleen neljä asiaa jotka avasivat minulle aika paljon sitä miksi koirat käyttäytyvät jäljestäessään kuten käyttäytyvät, ja varmistivat sitä mikä oikeasti on järkevää kun kouluttaa koiraa nimenomaan pelastuskoiraksi, ei kisaamaan voitokkaasti pk-jäljellä.

Ensimmäinen oli ihmisen hajun "paikka" jäljellä. Viitalan ja sen lähteiden mukaan ihmisen hajua on eniten varsinaisen jäljen vieressä, ja siinä missä on kävelty ts. askelissa on rikkoutuneen maan haju voimakkaampana. Eli voi olla että koira jäljestää juuri sitä ihmisen ominaishajua kun se seilaa jäljen päällä "reunasta reunaan" eikä mene kuin juna askelten päällä.

Toinen on murskatun maan hajun vanheneminen ja jäljen tehneen ihmisen ominaishajun vanheneminen. Ominaishaju on voimakkaimmillaan 2 tuntia jäljen teosta, sen jälkeen voimistuu murskatun maan haju, eli mitä vanhempi jälki, sitä enempi koira jäljestää poljetun maan ja kasvillisuuden hajua. (Kaaviot luennolla jaetun monisteen sivuilla 22 ja 23.)

Kolmas on koiran hajureseptorijuttu, eli se että hajureseptorit koiran nenässä uusiutuvat 2 kk välein ja uudet reseptorit on sitä tyyppiä jota koira on edellisellä 2 kk periodilla eniten käyttänyt. Eli sillä mihin koira nenäänsä käyttää, tai mihin sitä ohjataan käyttämään nenäänsä on siis merkitystä

Neljäs asia on se että tutkimuksen mukaan koira pystyy päättelemään jäljen suunnan luotettavasti 5 jalanjäljestä, ei vähemmällä. Em. tutkimuksessa koirat käyttivät jäljen suunnan päättelemiseen 1-2 sekuntia. Eli, jos koira kääntyy janalta jäljelle suoraan ja vauhdilla pysähtymättä se mahdollisesti "arvaa" jäljen suunnan tai tekee kuten on opetettu eikä oikeasti tarkista asiaa.