Esinetreeniä ei ole tullut tehtyä hetkeen, ja lisäksi on ollut toteuttamatta se esineiden etsiminen ihmisten etsimisvarusteet päällä -treeni, ts. hälyliivissä ja rulla kaulassa. Perjantai-illan ratoksi jätinkin lenkittäessäni Vinhaa ennen nuorison iltalenkkiä puolen hehtaarin metsään neljä esinettä. Lisäksi isäntä pudotti keskelle pihaa yhden sillä aikaa kun vein Vinhan sisälle. Lenkille lähtiessä en sanonut Riemulle mitään, päästin sen vain portista ja se bongasi pihalla olleen esineen heti, vaikka arvelin että se olisi alkuinnostuksessaan päästellyt ohitse. Hieno! Jätin tuon saman esineen sitten aurausmerkin päähän ja kun tultiin takaisin Riemu bongasi jälleen esineen, hyppi ylös ja yritti ottaa sen kepin nenästä. Kehuin, menin paikalle, palkkasin ja sitten otin esineen käteeni auraustmerkin viereen ja innostin Riemua nappaamaan sen korkealta itselleen. Sitten haettiin sisältä ne ihmisreleet ja mentiin metsään. Ei mitään ongelmia. Riemu meni vauhdilla, mutta reagoi esineisiin ja toi ne minulle oikein mallikkaasti.

Tuosta tuomisesta ollaan pelastuskoirien kohdalla montaa mieltä, mutta koskapa haluan myös kisata pk-kokeissa, joissa esineruutu on osa koetta ja ne esineet pitää tuoda, ei ole juuri vaihtoehtoja. Vinhan kanssa myös totesin että kun koira on motivoitunut jäljestäjä, ei jäljen nostaminen ole ongelma vaikka koira ensin toisi jäljen alusta nostamansa esineen ohjaajalle suht kauaskin jäljen alusta. Koiran dna:ta esineeseen toki jää, mutta kun ei me nyt toistaiseksi kelvata kovin usein etsimään edes niitä ihan rehellisesti kadonneita mummuja, niin  todennäköisesti-ei-tämän-koiran-aikana-kohdalle-osuvien rikoksiin liittyvien etsintöjen takia en suostu jättämään pois itselleni rakaita pk-lajeja. Summa summarum: Koirani saavat tuoda esineet, pitää vain treenata jäljennostoa myös sen perään. Isojen esineiden ilmasu pitäisi kuitenkin olla. Mutta mikä, sitä en ole vielä keksinyt.

Lauantaina tein toisen kauan muhimassa olleen treenin Riemulle. "Tyhjien piilojen" -treeni on nimittäin odottanut tekemistä Kannuksen hakukokeesta lähtien, ja tulee vaatimaan vaivannäköä vielä useamman kerran talven aikana. Riemulla on tällä hetkellä rullan ottaminen liian herkässä jos se käy kierroksilla eli kun aloitetaan etsintää. Vein jälleen Vinhaa lenkittäessäni puolen hehtaarin metsään fleece-peiton ja pressun, ja treeniä aloittaessa isäntä meni toisen pressun kanssa hallin päätyyn. Aloitin metsästä, fleecpeitto tuli vastaan heti, mutta sitä Riemu tuskin nuuhkaisi. Vastatuuleen se irtosi pimeässä nopeasti, mutta kutsuin sen pois ennenkuin se ehti pressulle. Lähetin aidannurkkaan ja Rimpu otti rullan kuusen vierestä mun jäljestäni... Ja toisen kerran taas jostain kuusesta ennen pressua... Jep. Arvasin miten pressulla käy ja olin oikeassa, rulla tuli. Jokaisella valeilmasulla sanoin Riemulle oho ja sitten seisoin paikallani ja otin aikalisän katselemalla muualle kunnes se pudotti rullan. Tehtiin pieni kierros pellolta, palattiin pressulle ja nyt olin tosi lähellä kun Riemu vielä meni pressulle. Kehaisin tarkistamisesta ja kutsuin pois ja kehuin kun tuli ilman rullaa. Otin vähän etäisyyttä, lähetin pistolle pressulle ja jälleen kehu, kutsu ja palkka kun tuli pois ilman rullaa. Sitten jatkettiin kohti hallin päätyä. Tuuli oli nyt myötäinen ja Samu kiinni hallin seinässä maavallin päällä n. 1.5 m korkeudessa. Riemu sai hajun vasta hallin ja navetan takana olevan siilon välisellä alueella, ilmeisesti se reagoi ensin jälkeen, ja sitten ilmavainulla paikallisti isännän. Ei ollenkaan miettinyt pitäisikö mennä ylös asti ja vähän jopa tonki isäntää pressun alta. Sillä on siis malttia paikallistaa, mutta ihmisen hajuiset tyhjät piilot se kuitenkin ilmaisee. Tai ainakin pressun, ja kokeessa tosiaan kaukaa tulleen hajunkin jo. Näköjään tämä sama vääntö on tehtävä aina rullakoiran kanssa vaikka alkuopetuksessa olisi miten huolellinen. Riemun kanssa pidettiin kosketuskeppi mukana paljon pidempään kuin Vinhalla, mutta silti sama juttu. Jotkut vaihtaa tässä vaiheessa ilmasua, onneksi tiedän ettei tämä ole mitenkään mahdoton ongelma.