Annoin Huimalle kipulääkettä ell:n ohjetta pidempään, 7 päivää 1,5 tbl, 2 päivää 1,25 ja 6 päivää 1 tbl. Perjantai 30.10. oli ensimmäinen päivä ilman kipulääkettä, yö meni ihan hyvin ja aamulenkilläkin Huima käveli ontumatta. Koskapa se näytti niin hyvältä päätin laskea sen hetkeksi irti, Vinhan otin hihnaan. Huima jolkottelikin ensin nätisti tiellä eikä riekkunut vaan näytti oikein hienolta aamupakkasessa ja kauniissa auringonpaisteessa  Sitten se kuitenkin bongasi jonkun iiihanan tuoksun pellolta, viisveisasi mun kutsuista ja juoksi heinäpeltoa 100-200 metrin päähän syömään jotain, oletettavasti p..kaa Niitä jäätyneitä kikkareita oli popsittu molempien koirien toimesta jo alkumatkasta, jostain syystä jäätyneenä se on ihan super hyvää Vinhankin mielestä. Hemppa taas napostelee naapurin kissojen jätöksiä meidän pihalta aina oikein mielikseen... Koska sitä p..kaa nyt oli siis jo syöty mielestäni ihan riittävästi lähdin Vinhan kanssa Huiman perään. Yleensä se ei lähde mihinkään, mutta ilmeisesti Vinhan läsnäolo aiheutti sen että H nappasi aarteen matkaansa ja meni vielä yhden 100 metriä kauemmaksi josta löytyi lisää syötävää. Mulla paloi päreet ja päätin että konttaa sitten vaikka kotiin, mutta minä en enää hae. Menin takaisin tielle ja koska Huima näytti vaan katselevan meidän perään piilouduin tienvieressä kuivaan ojaan. Koirat lähtevät meidän ympäristössä lenkillä tosi kauas, myös Vinha, uskon syynä olevan sen että ne näkevät minut yleensä helposti jopa 1-2 kilometrin päähän. Tosi mukavaa tämä aukea ympäristö No, Heimo Huima, the Camelboots mies jatkoi syömistä vielä viitisen minuuttia kun me kykittiin ojassa, sitten se lähti perään, jäljesteli meitä, meni tietä pitkin melkein sinne asti missä oli käyty kääntymässä, jäljesti pienen matkaa takaisin pellolle ja lopulta lähti tietä pitkin kohti kotia. Meidän kohdalla se bongasi hajun ojasta ja tuli kysymään että mitäs ihmettä te täällä istutte, minä jo vähän etsiskelin... Hätääntyneeltä se ei vaikuttanut, enkä oikeesti usko että tuosta on mitään hyötyä. Täytyy vaan treenata luoksetulo riittävän hyväksi, ei näihin Huiman omiin retkiin muuta konstia ole. Lonkkien kannalta tämä ei ollut ehkä se paras ratkaisu. Aamupäivän H oli kyllä ihan ok, ja oli käynyt isännän kanssa illalla nukkumaankin ihan rauhassa. Tulin Vinhan kanssa koereissulta yöllä yhden maissa ja sitten herättyään Huima alkoi närystää ja nuolla vasenta takajalkaa jolloin annoin kipulääkkeen.

Sunnuntaina en antanut kipulääkettä, mutta Huima rauhoittui illalla ja nukkui tosi hyvin. Tänään aamusta se ei lenkillä ontunut ennenkuin tapahtui jotain, ehkä lonkka nuljahti hieman tms. Huima ravaili nimittäin ihan siististi, mutta pysähtyi sitten eikä halunnut enää liikkua kuin kävellen. Ravatessa se ontui vasenta takasta selvästi. Se yritti kyllä pariin otteeseen riekkua Vinhan perään, mutta muuten ei sitten ravannut. Päiväksi en antanut kipulääkettä, mutta katsotaan mikä on tilanne illalla.