Torstaina 16.7. treenattiin hakua Hopiokalliolla kivilouhoksen takana. Huima kävi jälleen syömässä vähän nameja: Näytimme sille miten maalimies käveli noin 15 metrin päähän ja sitten päästin sen juoksemaan perään. Ensimmäiselle se juoksikin suoraan ja reippaasti maalihengen luo. Toinen maalihenki meni pieneen notkoon ja katosi piiloutuessaan kokonaan pienen miehen näkyvistä. Huima lähti reippaasti kohti maalihenkeä, juoksi ohi ja teki lenkin takaa tullen takaisin luokseni. Se tuumasi puolikkaan sekunnin, ja ennenkuin ehdin tehdä mitään lähti uudelleen kohti maalihenkeä ja nyt suoraan luokse. Aika reipas kaveri

Vinhalle otin treenien päätteeksi pienen partiontitreenin, alueen koko oli vain noin 200x100 m, hakurata laajennettuna puolikkaalla. Vähän tyhmää treenata partiointia niin että osa alueesta on hakurataa, mutta tänä vuonna ovat peko-metsätreenit jääneet aivan liian vähiin joten jotain täytyy saada. Alueen yhdellä reunalla oli mielenkiintoinen kalliojyrkänne ja sen alla pieniä "luolia", nämä halusin testata. Maalihenkiä kolme joista yksi keskellä lähellä etureunaa eli sitä reunaa josta lähdin liikkeelle, yksi kallionkolossa ja yksi mättäikössä toisessa "takakulmassa". Kiersin aluetta ensin vastapäivään. Vinha juoksi kerran keskellä, aukealla paikalla pressuun kääriytyneen maalihengen ympäri noin 10 metrin päästä mutta ei jostain syystä paikallistanut. Liekö haju levinnyt ja sekoittunut hyvin tallatussa maastossa, maalihenki oli kohdassa josta hakuradan keskilinja alkoi... Sitten Vinha sai ilmeisesti kallionkoloon piiloutuneen Riitan jäljen sillä se lähti alueen toiselle laidalle, palatessa rulla roikkui toisesta päästä irronneena pannassa. Koska alue ei ollut risukkoinen eikä rulla ole Vinhalla juuri koskaan irronnut muuten kuin jos se kompastuu rulla suussa, arvelin että niin oli käynyt nytkin. Kalliot olivat märkiä ja liukkaita. Vinha kiersi edestäni ja lähti samantien takaisin Riitalle hakemaan rullaa uusiksi. Matkalla se kuitenkin bongasi tietysti alueen keskellä maakaavan Miikun ja ilmaisi hänet. Näytön ja palkan jälkeen Vinha lähti jatkamaan jälleen Riitalle ja oli nyt ottanut rullan jo ennenkuin oli maalihengen luona. Vähän härdelliä siis, ja jos en olisi tiennyt maalihenkien paikkoja olisin saattanut edetä jotenkin tyhmästi. Todennäköisesti en olisi tajunnut että Vinha oli Miikun näyttäessään löytänyt aiemmin jo toisen maalihengen. Toisaalta en myöskään olisi pitänyt hyvänä sitä että Vinha olisi juossut Miikun ohi hakemaan rullan uudellen Riitalta. Mutta nämä on näitä, kaikkeen ei voi varautua, pitäisi tehdä paljon enemmän partiointia jotta koira saisi kokemusta ja itse oppisin lukemaan sitä aina paremmin. Sellaisia harjoituksia joissa koira rullaa tuodessaan saa hajun toisesta maalihengestä pitäisi kuitenkin tehdä jotta tulisi varmuutta siihen että yksi ilmaisu tehdään aina loppuun ja sitten haetaan se seuraava. Eli vaihtaa ei saa tässäkään lajissa Jatkoin alueen loppuun kalliojyrkänteen reunaa myötäpäivään, asia jota en tekisi ehkä tosi tilanteessa tai kokeessa sillä nyt yksi etukulma jäi tutkimatta. Kolmannen maalihengen Vinha bongasi jälleen melko kaukaa ja ilmaisi asiallisesti.