Sunnuntaina lähdetiin koko "perheen" voimin ulkoilemaan Keronevan suunnalle. Tarkoitus oli että Voima pääsee vähän oikomaan jalkojaan, tytöt saa pitkän lenkin ja me tsekataan samalla tuttavan havittelema maapala. Ei keritty kovin pitkästi tarpoa suota kun Rimpula hävisi ensimmäisen kerran. Mahdollisesti kävi niin että Riemu lähti matkaan kun Voima sai hajun hirvestä, mutta kovin pitkään ei nuoriso ollut samalla suunnalla sen paremmin jäljistä kuin paluusuunnastakaan pääteltynä. Eka reissu kesti 5-10 minuuttia ja sille jäi yksi heijastinliivi, se vanha ja huono onneksi... Laitoin Riemulle sitten "loppulenkiksi" Vinhan liivin, sillä ajattelin että se kuitenkin huitelee kauempana joten on olennaisempaa että sillä on liivi päällä. Virhe. Kun jatkettiin matkaa kuljin jälleen isännän perässä, en ihan nähnyt missä koirat meni, enkä ollut tarkkana. Virhe. Ja hetken päästä meillä oli jälleen matkassa vain yksi musta noutaja... Tällä reissulla Riemu oli ainakin 20 minuuttia ja kun se palasi, oli Vinhan uusi heijastinliivi jäänyt matkalle Voi ahteri sentään. Sen lisäksi että nuo reissut on todellakin epätoivottuja ja vaarallisia ne käy myös kalliiksi... Viime viikonloppunahan Riemu jätti metsään Visiglon vilkkupannan. Silloin se tosin ei edes käynyt missään kaukana joten en ymmärrä miten panta on voinut pudota siltä kaulasta.

Palattuaan Riemu pääsi loppulenkiksi hihnaan ja suunnitellun luonnontilaisen suon sijasta meidän lenkki suuntautui sinne ojitetulle osalle, josta Riemu palasi, toiveena että edes toinen liivi osuisi meidän silmiin tai Vinhan nenään. Eipä osunut. Vaikea sanoa lähtikö Rimpula kauriiden perään, pupun/pupujen perään vai löysikö se jotain syötävää. Me nimittäin löydettiin ainakin yhdet kyyhkysen jämät haukan jäljiltä. Mutta perhana sentään kun näitä ei saisi päästä tapahtumaan. Kotilenkeillä tiedän jo missä pitää olla tarkkana ja kun kuljen yksin koirien kanssa näen heti jos Riemulla "on jotain nenässä". Kun heti kutsuu se tulee kyllä pois, mutta jos se ehtii kauemmaksi on ihan turha huudella tai pillitellä.

No, olin suunnitellut tekeväni molemmille vähän hakua ja markkeerauksia, ja koskapa Keroneva ei sattuneesti enää houkutellut päätettiin mennä Sivakkoon. Vein dameja ruutuun osin harvennettuun metsään, osin taimikkoon, ja osin myös hakkaukseen ajatuksena vaihtuva maasto. Ehkä 4:n damin jälkeen melkein jaloistani lähti jänis ja loikki rauhallisesti läpi ruudun taimikkoon. Isäntä sanoi tässä vaiheessa että kannattaakohan tuossa nyt treenata, mutta minä härkäpäisenä en muuttanut suunnitelmaa. Sanotaan että joukossa tyhmyys tiivistyy, mutta mun kohdalle se tiivistyi kyllä ihan omaksi tyhmyydeksi ja sitä riitti näköjään pidempäänkin. Noin jatkoa ajatellen saatoin ehkä oppia tästä ainakin yhden asian: JOS ruudusta LÄHTEE JÄNIS kesken damien viemisen, kerää damit pois itse ja TEE RUUTU JOHONKIN MUUALLE!!! Sillä: a) Se pupu ei kuitenkaan mene ensi lähtemällä kauas (ei varsinkaan jos teet ruudun siihen sen kotipihalle kuten minä), vaan odottelee lähistöllä ja on nopsajalkaisen noutajan helposti löydettävissä ja b) KYLLÄ NE LÄHTEE tuoreelle pupunjäljelle kun niitä sinne moneen kertaan oikein usuttaa.

Älykkäämpi mutta yhtä härkäpäinen kuin minä olisi ehkä ottanut 1-2 damia ja todennut, että kun koiraa näyttää pupun jälki kiinnostavan niin kannattaa lopettaa treeni ENNENKUIN koira saa perslähdön siitä pupusta. Vähän vähemmän älykkäämpi mutta yhtä härkäpäinen olisi ehkä edes ymmärtänyt olla laittamatta toistakin koiraa sinne ruutuun TAI ottanut edes sen kanssa sitten 1-2 damia ja lopettanut siihen. Minä en kuulu näistä kumpaankaan porukkaan, olen vain ja ainoastaan härkäpäinen (ja niin, tyhmä tietysti myös, mutta se nyt lienee tässä kohtaa jo sanomattakin selvää...)

Sivakossa jäi sitten sattuneesta syystä markkeeraukset tekemättä ja tehtiin niitä lopulta Kaunon pihassa juuri ennen hämärän laskeutumista. Ensin Vinhalle ihan liian helppo ykkönen. Piti olla tosi pitkältä matkalta, oikeasti olisin saanut ottaa matkaa ainakin puolet enemmän. Ykkösen perään  pieneen kulmaan kakkonen jossa tuli heittojen väliin jonkin verran härdelliä, mutta V muisti heitot hyvin. Sitten Riemulle 4 ykköstä. Kaksi heittoa vähän pidemmälle matkalle metsän reunaan. Toiset kaksi pikkuisen lyhyemmälle pellon reunaan heinikkoon. Pidin ekoilla heitoilla Rimpulan vielä "taippariotteessa" ja katsoin vain että se katsoo damin putoamispaikkaan kun annoin luvan mennä. Sitten vaadin istumaan hetken paikalla ja katsomaan oikeaan suuntaan hihnan pois ottamisen jälkeen, ja vikalla Riemu oli kokonaan irti. Se pysyi hienosti paikallaan ja selvästi lamppu syttyi tuossa että katsomalla pudotuspaikkaan saa luvan mennä. Tämä oli tosi hyvä Koko treenin kaikki palautukset tosi hyviä. Seuraavalla kerralla Riemua voisi jo häiritä enemmän ennenkuin lupa lähteä irtoaa.

Kotona on viikolla treenattu "kato"-sanaa juuri markkeerauksia ajatellen ruualla. Heitän siis namin (tässä tapauksessa turvotetun kuivamuonanappulan) maahan ja kun Riemu istuu paikallaan ja katsoo namia se saa luvan mennä ja ottaa. Katsomiseen olen liittänyt sanaa "kato". Lisäksi sisällä on treenattu suuntia kosketuskepillä. Käskynä pelkkä sana, ei vielä käsimerkkiä. Tätä on vaan huono tehdä kotona kun tilaa on vähän, eikä Kiltan hallillakaan viitsi pitkästi sillä palkkanamit heitän maahan ja kivituhka tarttuu niihin tosi pahasti.

No, kotiin siis kuitenkin selvittiin ja loppuillan meillä oli melko rauhallisia koiria. Kunhan Voimakin pääsi sisälle ja sai ruokaa... Jätin sen nimittäin kotiin tultuani pihalle, se puuhaili siellä hetken ja alkoi sitten haukkua. En kiinnittänyt haukkumiseen heti huomiota, ajattelin että pellolla menee joku eläin tai tiellä joku. Vasta kun Voima hyppäsi päin olohuoneen ikkunaa, tajusin että se haluaa sisälle!!! Siis Voima, jota saa välillä houkutella ja naruttaa oikein urakalla, kun se ei halua tulla sisään. Nyt se syöksyi onnellisena väkkäränä eteiseen heti kun avasin oven. Ja mitä tapahtui hetken kuluttua. Join teetäni pöydän ääressä kun Voima alkoi haukkua keittiön puolella. Se istui tiskikoneen edessä ja tuijotti tiskikoneen päällä olevia ruokakuppeja pyytäen ruokaa! Meidän nirso pystykorva!!! Ruoka-annos taitaa olla nyt kohdillaan kun pojalla on ihan oikeasti nälkä ja makupalat on välillä kelvanneet jopa lenkillä