...eli kertomus siitä miten vaikeista asioista tulee helppoja kun ne pilkkoo palasiin ja kouluttaa palaset riittävän vahvoiksi Riemun noutotreeneistä olen kirjoittanut aiemmissa postauksissa, mutta tähän lyhyt kertaus: Aloitin esineeseen tarttumisen kouluttamisen syksyllä ja törmäsin aika pian ongelmiin. Riemu saattoi tehdä pari toistoa, mutta sitten se ei enää suostunut edes tarttumaan esineeseen ja paineistui jonkin verran. Se kyllä kantoi tavaroita, leikki ja tarttui jos heitin sille jotain, mutta maassa paikallaan oleviin se ei koskenut. Ratkaisu tähän löytyi vähän kauempaa kuin osasin itse etsiä (kiitos Wirénin Tommylle), vika löytyi latenssista. Riemu oli hidas myös muissa asioissa ja lähdimmekin korjaamaan asiaan kosketuskeppitreenin kautta. Kun olin varmistunut että Riemu todella ymmärsi kepin koskemisen idean (kosketusta oli treenattu jo aika paljon) ja osasi luopumisen, piti tekeminen saada mahdollisimman sujuvaksi ja nopeaksi. Ts. koiran tuli aloittaa uusi yritys heti makupalan syötyään, jos se jäi miettimään, tavoittelemaan makupaloja kädestä/pöydältä se menetti mahdollisuutensa. Kellotin treenisessioita, ja laskin toistojen määrän aina yhden 30 sekunnin session aikana. Samaan aikaan leikin Riemun kanssa paljon, heitin leluja pienen matkan päähän sisällä ja kehuin kun se tarttui ja toi.

Kun saimme latenssin lyhyemmäksi kosketuskepillä, treenasin samaa myös alustan kanssa. Ja pikkuhiljaa myös esineeseen tarttuminen alkoi sujua. Tätä kautta opetin Riemulle vahvan "ota"-vihjeen jolla se tarttuu esineeseen ja tuo sen lähelleni, käytännössä tuuppaa jalkoihin josta otan esineen käteeni. Lisäksi opetin vahvan luoksetulon loppuasennon joka on myös noudon luovutusasento.

Perjantaina otin sitten pitkästä aikaa puisen noutokapulan esille. Riemu nosti ensin kapulaa minulle, mutta kun olimme 2 kertaa pudottaneet kapulan kolinalla lattialle Riemu lakkasi tarttumasta kapulaan ja näytti hetken siltä, että olen jälleen pulassa. Otin kuitenkin esille pehmeän noutoharjoitusesineen, jota Riemu miettimisen jälkeen alkoi nostaa "ota"-vihjeellä. Viiden noston jälkeen sanoin irrotuksen jälkeen naksun sijasta istu ja naksautin&palkitsin istumisesta. Tätä viitisen toistoa, sitten sanoinkin "istu"-vihjeen sijasta "tänne". Jälleen viitisen toistoa "ota" - esineestä irrotus - "tänne" ja naksu&palkka. Lopulta sanoin uhkarokeasti "tänne" kun Riemulla oli vielä noutoesine suussa, ja se tuli hienosti istumaan eteeni!!! Voi mikä juhlan paikka Noutajalle, tai ainakin omille geeneilleen, ominaisesti Riemu pitää esineitä suussaan melko luontaisesti purematta, ja vaikka tässä kohtaa koira alkaa usein purra esinettä, minä sain melkein kaupanpäälle myös esineen kauniin pitämisen. Kun Riemu oli tullut luovutusasentoon (eli "tänne") noin 5 kertaa odotin puoli sekuntia ennenkuin naksautin ja sitten naksu&palkka kauniista pitämisestä. Lopuksi se piti esinettä luovutusasennossa jo pari sekunttia.