Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä juhlistimme Suomen itsenäisyyttä jo perinteisillä rakennusetsintätreeneillä Turussa. Marjutin kyydissä mentiin Kirkkonummelta, paikkana oli tällä kertaa NCC:n osittain käytössä olevat toimitilat ja varastot Iso-Heikkilässä. Meidän ryhmässä oli 5 koiraa + Riemu ja treenasimme yön aikana neljässä eri paikassa. Jokaisessa paikassa jäi hyvin aikaa jokaiselle koiralle, ehdimme jopa ottamaan kaksi kierrosta. Ensimmäinen paikka oli ihan perinteistä toimistotilaa, otin Riemun sinne mukaan kävelemään kun tutustuimme paikkaan ja se tassutteli liukkailla kiiltävillä lattioilla rennosti. Ainoastaan hissi vähän jännitti, samoin portaat jotka on nyt olleet jostain syystä muuallakin jänniä. Vinha treenasi kolmantena, sillä oli kaksi maalihenkeä. Vinhaa kiiltävä lattia jännitti selvästi ja se meni koko ajan vähän jäykin jaloin. En alkuun ohjannut sitä kovin tarkasti ja se menikin alueen kerran läpi ja paikallisti kauimmaisen maalihengen ensimmäisenä. Tämä maalihenki oli ison levyn takana, haju levisi kahteen suuntaan, ja paikallistamisessa meni hetki. Ilmaisussa Vinhalla oli vähän kiire näytölle. Toinen maalimies oli kahden huoneen muodostamassa vastaaottotilassa, V kävi ensin oikean huoneen ovella, selvitteli sitten hajua ja aika nopeasti kuitenkin paikallisti maalihengen sijainnin. Jälleen kiire näytölle, muuten moitteeton ilmaisu. Ehdimme ottaa vielä toisen kierroksen. Nyt maalihenki oli läpi kuljettavassa sosiaalitilassa suljetussa rautaisessa pukukaapissa. Kaappeja oli kolme vierekkäin ja olin itse juuri ollut toisessa kaapissa. Samassa huoneessa oli viisi erillistä ovilla suljettavaa vessaa/suihkua. Näin Vinhasta selvästi että huoneessa oli joku, mutta paikallistaminen oli pikkuisen työlästä. Vinha meni sille auki olevalle kaapille jossa minä olin ollut, tarkisti sitten vessat useamman kerran ja lopulta keksi mistä haju tulee. Hyvä ilmaisu. Hauskaa miten se osaa tarkistaa huoneita ja nurkkia kun on saanut jostain hajun, ja hienoa ettei liukkaan lattian aiheuttama jännitys haitannut työskentelyä ollenkaan. Lopuksi Riemukin kävi etsimässä. Sillä oli kaksi maalihenkeä sillai "pikkuisen nurkan takana", eli tosi helpoissa paikoissa. Ensimmäinen haisi ensin pahvilaatikossa, kunnes Riemu keksi kääntyä ympäri kohti nurkkaa  Toisen haju levisi isompaan huoneeseen ja neiti teki oikein hienosti töitä maalihengen paikallistamisessa. Se meni tosi reippaasti kaikkien luo, ja yön aikana alkoi jo vähän turhankin innokkaasti kiskoa kaikkien mahdollisten ihmisten luokse...

Toinen paikka oli osin ulkoaluetta, osin kylmä varasto jossa oli savukone. Vinhalla yksi maalihenki kadunvarsityömailla käytettävien katollisten siltojen muodostamassa sokkelossa, yksi betonipalkkien takana puskassa ja kolmas varastossa korkealla levypinon päällä. Kaksi ekaa maalihenkeä löytyivät nopeasti ja varmasti, moitteettomat ilmaisut. Kolmannen kohdalla en nähnyt koiran työskentelyä kuin osin sillä varasto oli täynnä savua. Selvää oli että Vinhalla oli haju, ja se paikallisti sitä levypinojen väliin ja kuikki ylös tikkaille, mutta ei ilmaissut. Kovin pitkään en halunnut koiraa painostaa, en halua hajun ilmaisuja kun näen koirasta muuten että huoneessa on joku. Pyysin maalihenkeä pudottamaan jalat reunan yli jonka jälkeen Vinha ilmaisi. Näytölle mennessä se hyppäsi ylös kikkerälle maalaustelineellekin. Riemu kävi varastossa tutustumassa savuun, ei haitannut, ruoka maistui ja pressun yli saattoi tassutella ihan rennosti.

Kolmas paikka oli työpajan ja toimisto/sosiaalitilojen yhdistelmä. Vinhalla ensin pajassa yksi mh pöydällä makaamassa, ei ollut vaikea. Sitten kierreritiläportaat ylös ja siellä odotti jälleen kiiltävä lattia joka jännitti kovasti. Toimistohuoneen vessasta löytyi kuitenkin maalihenki, Vinha kävi suihkuverhonkin takana kääntymässä . Toimistosta sosiaalitiloihin piti mennä ritilää ja liukasta käytävää joka rajoittui avonaiseen kaiteeseen. Sain kehottaa Vinhaa useamman kerran ennenkuin se uskalsi mennä ja sittenkin meni seinää myöten. Sosiaalitilojen saunan ylälauteelta löytyi kolmas maalihenki, kolina kertoi että Vinha oli käynyt hakemassa rullan ylhäällä asti ja sinne mentiin näytöllekin. Riemun kanssa harjoittelin portaita. Se meni heti ensi yrittämällä portaat ylös puoliväliin ja yritti sitten kääntyä takaisin, mutta seisoin edessä ja aika helposti Rii jatkoikin ylöspäin. Alas sen sijaan ei ollut uskallusta. Houkuttelin hetken, sitten nostin Riemun portaiden puoliväliin josta se tuli reippaasti itse alas ja sai alhaalla odottavalta porukalta iloiset kehut. Sitten taas ylös, nostin tokalle rapulle alaspäin ja Riemu tuli loput itse. Kolmannella kerralla se uskalsi jo itse tulla raput alas ylhäältä asti, ja oli jälleen hirmu onnellinen alhaalla odottavan porukan kehuista. Voi hyvänen aika kun se on helppo Vielä neljännen kerran Riemu kävi ylhäällä Marjutin kanssa ja tuli itse alas kun odottelin portaiden alla. Mahdottoman reipas typykkä

Neljäs treenipaikka taisi olla Vinhan suosikki Ison varastohallin iso vintti oli betonilattia jolla saattoi rennosti hölkätä Tilaan piti kiivetä kapeat ja jyrkät raput, mutta ne ei Vinhaa haitanneet. Pyysin Vinhalle kolme maalihenkeä niin etten tiennyt itse niiden sijaintia. Ensimmäinen löytyi eristepaalien välistä, haju tuli ensin hallin nurkkaan, sitten Vinha paikallisti hetken ennenkuin tunki itsensä muovitettujen lasivillapaalien välistä maalihengen luo. Toinen oli pienessä kopissa varaston päätyhuoneessa, samassa huoneessa oli myös kolmas maalihenki. Vinha meni ensin kopin ohi, sai hajun ja kääntyi aivan toisen maalihengen edestä. Kopista tuli haju sen ovea vastapäätä olleille ikkunoille, Vinha tarkisti ne, taisi miettiä hetken ja suuntasi sitten raollaan olleelle ovelle. Tämä taisi ratketa osin kokemuksen turvin, sillä nuoremmat koirat jäivät kiinni ikkunoilla olleeseen hajuun, joten se ei tainnut tulla kovin selvästi oven raosta kopin ulkopuolelle. Sitten vielä "korjattiin talteen" se kolmas maalihenki. Olin tosi tyytyväinen että Vinha selvitti yhden hajun kerrallaan vaikka sillä olisi ollut tässä mahdollisuus lähteä kauemmaksi ja napata sieltä helpompi maalihenki ensin  

Kaikenkaikkiaan Vinha meni tosi kivasti. Se ei kertaakaan ilmaissut hajuja vaan selvitti aina maalihenkien paikat kunnolla, liukkaat lattiat jännitti mutta ei haitanneet työskentelyä ja kaikki ilmaisut oli hyviä. Lisäksi koira oli koko ajan kuulolla, meni sinne minne ohjasin eikä kaahannut. Se alkaa olla siis aika hanskaan sopiva, myös rakennuksissa jotka on olleet meidän huonoin osa-alue. Noita lattioita vaan pitäisi päästä treenaamaan, näkyy että sitä ei ole nyt voitu tehdä. Riemu ei yllättänyt, tiedän että se on alusta varmempi kuin Vinha, mutta olihan se silti tuollaiseksi pikkulikaksi tosi reipas. Varsinkin ne ritiläkierreraput meni kyllä tosi hienosti

Kotimatka olikin sitten mielenkiintoinen. Sakeassa lumipyryssä ja umpiväsyneinä mutta selvittiin kuitenkin ongelmitta. Minä ajoin, ja Marjut piti ansiokkaasti juttua yllä