Viime sunnuntaina tehtiin nome-treeniä Saijan kanssa meidän takapellolla. Kiva pitkästä aikaa saada toinen koira Riemulle häiriöksi ja kaveriksi. Aloitettiin paritreenillä Ferron kanssa. Ensin tehtiin n. 10x10 m lähihakualue puolen hehtaarin metsään, koirat näki damien piilottelun. Sitten malttitreeni: Seisottiin vastakkain, noin 10 m väliä, koirat sivulla ja heitettiin vuorotellen damia. Ensin tietysti helpompia heittoja kauemmaksi koirista, mutta aika nopeasti vaikeutettiin niin että heitot tuli lähelle koiria ja lopuksi otettiin luoksetulot niin että kutsuttu koira lähti paikalla istuvan vierestä. Osa heitoista haettiin itse, osan koirat haki mikäli malttoivat olla rauhassa paikallaan ennen noutolupaa. Ja tämän perään lähihaku vuorotellen. Ensin jätin Riemun istumaan ruutuun ja annoin siitä lähihakukäskyn, myöhemmin lähetin linjalla ruutuun ja vähän pidensin matkaa. Riemu oli kivasti kuulolla, pysähtyi pilliin ja ohjautuikin hyvin. Ennenkuin vietiin koirat lepovuoroon motivoitiin niille ohjauspaikka ison hallin takakulmalle.

Sitten Valon lähihaku, markkeeraus ja ohjaus. Ja sitten taas Riemun vuoro. Tarkoitus oli tehdä ykkösmarkkeerausta joka ekan noudon jälkeen jäisi muistiin ja aina heiton jälkeen tulisi ensin ohjaus. Markkeerausheitot ojan taakse siten että koiran piti juosta viistosti metsän ja aiemman lähihakupaikan ohitse. Otin vain ensin aivan liian pitkän matkan, markkeeraus jäi lyhyeksi ja Riemu tarvitsi Saijan apua. Lyhennettiin siis matkaa markkeeraukselle ja toinen meni vähän paremmin. Ohjaukset meni koko ajan hyvin vaikka matkaa oli sinnekin ihan kivasti. Kun matka oli oikea myös markkeeraukset sujui, mutta Riemu mokoma karkasi kaksi kertaa heitolle, molemmilla niin että annoin sen katsoa sen 5 sekuntia ja kun olin antamassa seuraa-käskyn kääntyäksemme ohjaukselle, koira lähti suunnilleen suun avauksesta markkeeraukselle. Onneksi molemmilla kerroilla Saija ehti hakemaan damin pois ennenkuin Riemu löysi sen. Mutta harmittaa, että se onnistuu muka-tyynellä olemuksellaan edelleen uskottelemaan minulle että on ihan rauhallinen ja sitten varoittamatta lähtee lapasesta...

Hyvissä treeneissä tulee kuitenkin sekä onnistumisia että selviää mitä pitää seuraavaksi treenata. Joten 1) pitää nopeasti pidentää taas markkeerausmatkoja, olen nynneröinyt jälleen Rimputtimelle liian helppoja treenejä jotka ei kehitä sen markkeerausta. 2) pitää virittää johonkin damiin riittävän pitkä naru ja pyytää isäntä heittäjäksi ja sitten treenata malttia sitten, että Riemu ymmärtää ettei mistään ylimääräisestä suun aukaisusta, hengen vedosta tai olkapäiden liikautuksesta kannata lähteä, sillä jos varastaa lähdön menettää damin nopeasti. Ts. nomen noutokäskyistä myös "dami" pitää saada ärsykekontrolliin...

Treenien jälkeen käytiin lenkillä. Ihan hirmu terveellistä Riemulle lenkkeillä kahden suht vieraan noutajan kanssa. On ne niin helppoja, ei tarvii pelätä että nartut ottaa heti yhteen tai että yhden perheen koirat lähtee heti jahtaamaan vieraampaa. Loppumatkasta Riemu innostui jopa vähän juoksemaan Ferron kanssa :D