Vinha oli sunnuntaina aamusta isännän kanssa metsällä nelisen tuntia ja saivatpa yhden kyyhkysenkin. Se oli kuulemma löytynyt noin kilometri ampumispaikasta haavakkona. Ihmeellisen matkan päästä siis, mutta niin hyvä voimaisena että tuskin olisi voinut olla jonkun muun ampuma. Jälleen koira osoitti toimivuutensa.

Kun koira olisi siis "hyvin verrytelty" ajelin iltapäivällä Kokkolaan. Meitä ehti paikalle vain neljä. Huima oli mukana tallaamassa, se huiteli vähän liiankin kaukana ja kulki reippaasti kasoilla ja siltaa pitkin talolle. Sieltä olikin sitten alastulo rappusia myöten vähän hankalampi, rappujen askelmaväli on niin pitkä ettei pojalla vielä oikein itseluottamus riittänyt. Nostin kuitenkin Huiman rappusiin niin että se tuli 3 viimeistä askelmaa alas. Perään otimme Huimalle kaksi maalihenkeä. Toinen oli radan alkupään putkessa, haju tuli kohtuullisesti ulos ja Huima löysi tyypin aika pian. Toisesta puukolmioon piiloutuneesta maalihengestä haju tuli kauas viereisen kasan toiselle puolelle josta Huima sen nappasi. Hajun saatuaan se työsti sen hienosti ja hirmu pitkäjännitteisesti loppuun asti. Kerran se matkalla katsoi minuun kuin tarkistaakseen että olen suunnilleen matkassa mukana. Aika taitava jätkä, tosi hienosti toimittu. Vinhalle laitoin yhteen piiloon ruokaa ja sitten maalihenget kahteen käyttämättömään piiloon niin että alueelle jäi myös kolme juuri käytettyä piiloa. Ensimmäinen maalihenki nousi nopeasti kun turhaan juoksenteluun ei mennyt aikaa  Sitten kiersimme ruokapiilon ohi. Vinha reagoi hajuun selvästi ja olisi varmaankin tunkenut syömään ruuan mikäli se olisi ollut mahdollista , mutta käyttäytyi aivan eri tavalla kuin ihmisen hajun saadessaan. Toinen maalihenki löytyi sitten taas aika nopeasti. Kiersin kyllä pidemmän lenkin yläkasoilta ja käytettyjen piilojen ohi, mutta Vinha ei reagoinut niihin. Testasin nyt Lenni-tuotteen rullaa. Se on originaalia norskia huonompi mutta vaikutti kohtuullisen toimivalta. Ehkä sellaisen voisi hankkia vararullaksi.