Viikonloppuna olimme piipahdimme etelässä, Marjutilla, Heidin ja Santerin häissä ja moikkaamassa kiharapentu Rillaa :) Lauantaille sain ruinattua kokoon suuren treeniporukan: Me, Marjut&Hiski&Eetu ja Inari&Niki. Inari tallasi Nikille jäljen ja muut 3 koiraa treenasivat hakua. Vinhulalle ensin noin 4,5 ha kokoinen tallaamaton alue jolle Inari ja Marjut menivät piiloon. Etsintäsuunnitelmana oli kiertää alue aloittaen niin että tuuli kävi meistä alueelle, eli niin ettei koira voisi kovin helposti saada hajua alueelta. Tarkoitus siis oli että tyhjän etsimistä tulisi ensin vähän pidemmästi ja koko harjoituskin kestäisi vähän kauemmin kun treenit ovat nyt olleet kovin lyhyitä. Treenasimme Leppäsuontiellä eli alue oli hyvin vaihtelevaa, korkeuseroja, kalliota ja kallioiden välissä kosteita painanteita. Kuljin sähkölinjan alla joten niitä jyrkänteitä tuli selvitettäväksi myös ohjaajalle :) Vinhula lähti liikkeelle kohtuullisella vauhdilla ja teki ensin kaarroksia metsään ja sähkölinjan alle pois alueelta. Se myös sähläsi alkuun rullan kanssa. Inari oli kallionkielekkeellä noin 100 metriä lähtöpaikasta ja Vinha liikkui kyllä metsään mutta ei saanut Inarista hajua. Sen jälkeen Vinhan vauhti hiljeni ja se kulki (Vinhaksi) suorastaan lähellä minua, yllättävää miten selkeästi siihen vaikuttikin se ettei mistään tullut hajua. Kuljimme sähkölinjan alla noin 400 metriä ennenkuin käännyimme polulle ja lähdimme alueen toista reunaa takaisinpäin, nyt siis tuulen alla. Vinha sai hajun kuusen alle kätkeytyneestä Marjutista melko nopeasti, selvitteli sitä hetken ja kävi ottamassa rullan ihan oikeassa paikassa. Se kuitenkin pudotti rullan liian aikaisin joten rulla piti siis hakea kahdesti. Maalihenkien oli tarkoitus soittaa minulle häläri kun koira on käynyt. Soittaminen tietysti vähän kesti eikä hälytys tullut ennen koiraa jolloin minä olin varmaankin riittävän epäileväisen näköinen koiran ilmaisusta ja osin ehkä vaikutin siten rullan putoamiseen. Marjutin löytymisen jälkeen ei ehdittykään jatkaa pitkälle ennenkuin Vinha sai hajun Inarista. Inari oli siis kallionkielekkeellä niin että meidän tulosuunnasta hänen luokseen ei päässyt vaan koiran piti kiertää kallion päältä. Vinhula oli hakenut reittiä ja muistaakseni käynyt Inarin lähellä kaksi kertaa ennenkuin otti rullan. Tuomisessa jälleen sama juttu, minä odottelin soittoa enkä uskonut koiraa joten rulla piti hakea vielä kahteen kertaan. Mielenkiintoinen treeni erityisesti siksi että näin nyt selvästi miten Vinha liikkuu kun sillä ei ole mitään hajua (tallaamaton alue, tuuli meistä alueelle). Kiva myös treenata noita kallionkoloja joita täältä ei paljon löydy. Ja tietysti mahdottoman kiva nähdä myös Inaria pitkästä aikaa.