Eilen treenasimme kouluttajien vapaavuorolla hallilla hiukan agilityä. Riitta oli tehnyt irtoamisharjoitusta varten pienen radan jossa ensin neljä hyppyä ja lopussa pöytä. Minä sain harjoitella jarruttamista pöydälle (kyllä, koira todellakin pysähtyi hypyn jälkeen jos itse pysähdyin, joten liike piti saada sulavaksi) Erinomainen harjoitus myös Vinhalle siksi että tuli tehtyä pöytää ja samalla Vinkkari näytti saavan oivalluksen siitä että sitä ennen on todella jarrutettava tai muuten luisuu yli... Muutaman suoran pätkän jälkeen muutettiin sitten niin että kolmannen hypyn jälkeen käänettiin koira vasemmalle putkeen. Tämä meni yllättävän hienosti heti ekalla yrityksellä. Sarja siis hyppy-hyppy-hyppy(takaa leikkaus putkelle)-putki. Sitten aloin itse ennakoida takaaleikkausta ja putkea ja Vinhula käänsi tietty jo toisen hypyn jälkeen putkeen. Riitan hyvillä ohjeilla saatiin kuitenkin virhe korjatuksi ja harjoiteltiin ohjausta molemmin puolin. Rataa lisättiin vielä niin että putken jälkeen tehtiin kaksi hyppyä takaisinpäin, putken edessä valssi. Hieno fiilis kun saatiin homma oikeasti luistamaan pienen takkuilun jälkeen. Alkaa pahasti näyttää siltä etten voi enää käyttää tekosyynä sitä "Vinha menee niin kovaa eikä yhtään katso minua" lätinää :) Se on selvästi saanut kiinni agilityn ideasta ja näyttäisi nyt menevän pikemminkin sinne minne minä sitä ohjaan... Loppuun tein keppitreeniä. Yhdestä välistä verkot oli pois ja lisäksi availin verkkoja yksi kerrallaan jo niin että virheen mahdollisuus oli selvä, eli kaksi väliä oli siis "vapaana". Pari kertaa Vinha oikoikin keppivälejä, mutta sitten sillä näytti lamppu syttyvän ja se pujotteli jo sangen varman oloisesti avoimenkin paikan. Keksin myös millä tapaa verkoilla pujottelun opettamisesta saa miltei operanttia: Kun kaksi väliä on auki ja koira oikaisee (eli "hyppää yhden välin yli") se "törmää verkkoon" eikä pääse enää jatkamaan pujottelua koska tulee kepille väärältä puolelta. Este ja samalla palkkionmahdollisuus siis poistuu virheen myötä.