Edellisellä viikolla jäi nometreenit tekemättä, joten tällä viikolla treenattiinkin sitten kolme kertaa Riemun ja kahdesti Vinhan kanssa. Lisäksi Vinha oli tietysti 10. päivä kyyhkymetsällä, mutta siellä tuli reenattua lähinnä passissa istumista.

Tiistaina olimme siis tyttöjen kanssa Kannuksessa. Suolammen rannalla riistoilla hakua ja osalle myös markkeerauksia ja ohjauksia. Hakuruutu osin lammen rannassa, osin rinteessä metsässä. Kaksi riistaa sai haettua vain uimalla. Vinha sai aloittaa, otin sille vain haun. Se työskenteli normityyliinsä, tosin olisi saanut edetä ehkä vähän ripeämmin syvemmälle. Ruutu oli kuitenkin sille helppo, joten haetutin kaiken: Harakan, lokin, kaksi sorsaa ja kolme varista. Viimeinen varis tuli oikeasti käteen, muut putosivat ennen tai minä haavitsin ne... Pitäisi treenata enemmän riistoilla. Kun kaikki koirat olivat treenanneet (ja harhat tehty) kävin Vinhan kanssa hakemassa pois vielä muilta ruutuun jääneet kaksi sorsaa. Se työskenteli paremmin ja irtosi välittömästi ruudun takaosaan sekä palautti riistat kauniisti käteeni. Onkohan sillä joku ramppikuume?

Riemu heti Vinhan jälkeen. Ensin lokilla lyhyt taipparityylinen markkeeraus veteen. Meni empimättä, mutta ote isosta lokista oli vähän hakusessa. Otin lokin jo kun Riemu oli nousemassa rannalle. Sitten toinen heitto vähän pidemmälle pienemmällä lokilla, sekin palautui hyvin. Seuraavaksi ruutuun, josta nousi 6 riistaa. Ensimmäisenä harakka, jota Riemu ei tuonut käteen. Tähän arvaan syyn, omaa tyhmyyttäni taas. Loput se palautti tyylikkäästi perille saakka. Sillä on kyllä aivan loistavat palautukset, se tuo riistat todella mulle asti niin että melkein tuuppaa ne jalkoihini ja sillä on palautuksissa aivan ihana rauha Ei kiirettä päästä kannettavista eroon Muistellessani sitä viime talvista noutovääntöä, en todellakaan tajua miten olen onnistunut tässä. Taitaa olla vain loistavat geenit pikku tytöllä Kehitettävää on haun laajentamisessa syvyyssuuntaan, Riemu laajensi lähinnä leveyttä. Ensi kerralla voisi tehdä vähän pidemmän alueen ja Suskin ohjeiden mukaan vetää dameilla hajujälkiä pidemmälle. Lisäksi alueen edestä voisi jättää damit pois. Suski ehdotti myös sitä että teen ruudun samaan paikkaan uudelleen ja nyt lähetän kauempaa, mutta tuossa rannassa se ei oikein onnistu.

Kyyhkystyspäivänä Vinhula sai siis aamulla yhden noudon, muuten reenattiin odottamista. Illalla oikein häiriölaukausten kera. Aika vähän nähtiin lintuja, eikä tainnut metsästäjätkään olla kovin saaliinhimoisella tuulella.

Ennen iltalennolle menoa tein Riemun kanssa vähän ohjausta pellolla. Laitoin nyt kohteet ensimmäistä kertaa 90 asteen kulmaan ja matka pidentäessäni Riemu joutui juoksemaan toisen kohteen ohi. Toinen kohde oli sivutuuleen, sinne laitoin kaksi, haetutin yhden lyhyeltä matkalta, sitten pidemmältä (n. 30 m) toisen ja vein kaksi lisää. Toinen kohde oli tyhmästi vastatuuleen, sieltä haetutin kaksi joista toinen jälleen 30 metristä. Sitten lähetin sivutuulen kohteelle niin että Riemu joutui ohittamaan vastatuulikohteen ja sille tuli selvästi joku haju nenään kohteelta. Se kaarsi vasemmalle eikä kuunnellut kutsuani vaan meni perille asti. Koska dameja ei ollut annoin sen tarkistaa kohteen, ja kutsuin sitten pois. Perään kaksi lähetystä suoraa linjaa sivutuuleen. Aika hyvä Ehkä sain vahvistettua sitä ajatusta, että kannattaa mennä osoitettuun suuntaan kunnes toisin neuvotaan.

Tässä kuvassa Riemu menossa eteen, valkoinen kohde näkyy hyvin, ja tuo musta pystykorvainen otus on tosiaan labradori

Ja tässä dami palautuu em. kuvan eteenmenosta. Kuvaaminen on vähän hankalaa kun samalla ohjaa koiraa...

Illalla tein toisen treenin Kerokarissa pellolla. Jälleen kohteet suorassa kulmassa, mutta nyt toinen niin että koiran piti juosta "ulos" pellolta ja lyhyt matka heinikkoon. Vein damit Riemun nähden. Otin ensin kaksi lähetystä pellolle, siten kaksi "ulos". Näistä pidemmällä matkalla Riemu selvästi mietti pellolla olleen kohteen tarkistamista, mutta jatkoi suoraan, ja meni tosi hienosti. Lisäksi treenasin seuraamista ja sivulletuloja. Ne tuppaa vielä tökkimään nomeilujen yhteydessä.

Vinhalle otin samat neljä suoraa linjaa, mutta se ei nähnyt damien viemistä ja matkat oli pidemmät. Hienot suorat linjat eikä miettinyt vaihtamista Lopuksi senkin kanssa seuraamista, ensin "sivu" pellolla, sitten ihan kunnon tottisseuraamista pieni pätkä. Hyvin malttoi ottaa kontaktin.