Parin viikon tauon jälkeen olimme eilen hakutreeneissä, paikkana Saarikangas. Huima osallistui tallaamiseen ja etsi sen jälkeen kolme ukkoa, tai tässä tapauksessa kolme akkaa tai ehkä tätiä? Ensimmäisen piiloutumisen Huima näki ja juoksi vauhdilla hakemaan nameja. Maalihenget palkkasivat sen nyt kun se istuu jottei pojalle tule mieleenkään tunkea syliin tai muuten liian lähelle. Tosin ei se kovin tunkeilevalta toistaiseksi vaikuta. Seuraava maalihenki meni piiloon noin 15 metrin päähän niin ettei Huima nähnyt ja lähdin kulkemaan sen kanssa tuulen alapuolelle. Hyvin on poika homman tajunnut sillä se nappasi tosi pian hajun ilmasta, harkitsi hetken ja lähti sitten taas reippaasti maalihengelle. Tekisi mieli kehaista tuossa kohtaa kun Huima harkitsee sillä myöhemmin ja varsinkin pelastuskoiralle olisi tosi kätevää jos se selvästi näyttäisi milloin sillä on haju, mutta en uskalla vielä sanoa mitään ettei Huima tule mun luokse ja jätä hajua. Kolmas menikin sitten piiloon niin että jouduin vähän kääntämään Huimaa pois jotta se ei olisi nähnyt maalihengen menoa ja sitten pentu piti vielä pannasta viedä pois jäljeltä ettei se rynnännyt suoraan hajutunnelia maalihengelle. Seuraavaan treeniin pitää ottaa Huimalle jo pieni liina mukaan. Kolmaskin maalihenki löytyi taas nopeasti. Ihana katsoa tätä vaihetta pennussa kun se alkaa tajuta mikä merkitys nenään tulevalla ihmisen hajulla on ja oppii aktiivisesti jo hakemaan hajua   Lopuksi Huima lähti itsenäiseen ja noutajamaiseen tyyliinsä tarkistelemaan alueen hajuja sieltä missä edellinen maalihenki oli ollut... Nyt jo näkee että hallittavuuteen ja ohjattavuuteen täytyy kiinnittää paljon huomiota. Itsenäisyyttä ja sitä etsimisen vimmaa tulee varmasti löytymään vähintään yhtä lailla kuin Vinhastakin. Ehkä pari nenänkäyttötreeniä vielä tehdään ja sitten aloitetaan näytön opiskelu. Ensin se täytyy kuitenkin tehdä kotona; Alustan ja istumisen Huima jo osaakin. Jälleen haukkuvia koiria katseltuani ja koettuani päätin että kyllä Huimasta tosiaankin tulee metsässä rullakoira, katsotaan sitten ehkä sitä haukkua raunioilla.

Vinhalle otin kolme maalihenkeä, tallattu alue oli suunnilleen 150 m pitkä. Ensin tyhjä oikeaan etukulmaan, Vinha meni perille ja tuli pois tosin pisto jäi hieman kapeaksi. Sitten maalihenki vasemmasta etukulmasta, tyhjä oikealle ja toinen maalihenki vasemmalta keskeltä. Koskapa toinenkin tyhjä oikealle oli vähän kapea pääsin "ahnehtimaan" lisää tyhjiä, nyt Vinha meni ilmeisesti alueen yli sivurajalta ja kävi uimassa. Sitten kolme tyhjää vasempaan takakulmaan. Ensimmäiseltä Vinha kaartoi noin 30 metristä kohti takarajaa ja siitä keskilinjalla/keskilinjan yli oikealle jossa haju oikeassa takakulmassa olleesta maalihengestä tuli hiekkakuopan rantaan pieneen poukamaan. Kutsuin pois, ja neiti tuli kuin tulikin. Uusi lähetys, jälleen lyhyt pisto ja lopulta kolmannella Vinha eteni riittävän pitkälle ja ilmeisesti vähän pidemmällekin sillä sain odotella ja huudella ennekuin koira tuli pois alueelta. Vasemmalta yliheittona oikealle ja kerrankin Vinha jatkoi hienosti suoraan. Maalihenki oli aivan vesirajassa ja rullan otettuaan Vinha oli käynyt uimassa, noussut ylös maalihengen viereen, uinut uudelleen, ravistanut ja lähtenyt sitten tuomaan rullaa. Koko ajan oli kuitenkin rulla pysynyt suussa Sättäsin sitten itse niin että lähdin etenemään keskilinjalla vasta kun koira oli jo 10 metrin päässä tulossa ja ilmeisesti tuosta uimisepisodista hiukan hämääntyneenä se kaarsi ohitseni ja kävi vielä toisen kerran maalihengellä ennenkuin toi rullan ihan sivulle asti. Tarkistelu johtuu yleensä aina siitä että maalihengellä on rullan ottamiseen liittynyt jotain vähän erikoista tai ylimääräistä. Ihan ok treeni, lopun pieni "tottelevaisuusharjoitus" suoran piston muodossa toi sopivasti paineistusta koiralle. Pistot ovat nyt kesän aikana alkaneet suoristua ja pidentyä ihan kivasti, vielä kun saan Vinha työskentelemään paremmin eteenpäin alkaa olla ok. Ja sitä vartenhan pitäisi itse muistaa aina edetä keskilinjalla riittävästi...