Viikonloppu vierähti nomeilun parissa Lapualla. Muistiin kirjattavia treenejä ja pohdittavaa oman treenaamisen osalta tuli taas aika lailla. Olin Sannan iltapäiväryhmässä, ja seurailin mukana myös aamupäiväryhmäläisten treenit. Lauantaina aamupäivä ryhmä treenasi markkeerauksia ja eteelähetyksiä. Markkeeraustehtävä oli mielenkiintoinen. Pellolta valittiin kolme paikkaa johon heitot tulivat ja koirat suorittivat tehtävät vuorotellen.  Ensin heitto+laukaus 1. paikkaan, sitten heitto+laukaus 2. paikkaan ja koira 1 haki heiton 1. Sitten uusi heitto+laukaus 3. paikkaan jonka jälkeen koira 2 haki heiton 2. Edelleen uusi heitto+l 1. paikkaan ja koira 3 haki heiton 3 jne. Etäisyys, se että kaikki heitot tulivat yhteen ehkä noin 120 asteen sektoriin ja tietenkin se että edellisellä koiralla saattoi mennä oman markkeerauksensa ylösottoon aikaa tovi jos toinenkin, tekivät tehtävästä haastavan. Tämän jälkeen ryhmä teki eteenlähetyksiä metsäsaarekkeeseen eri suunnasta ja lisää lähetyksiä lähihakuun ja linjaa em.  saarekkeeseen mutta nyt niin että linja kulki lähihakualueen yli. Sunnuntaina aamupäivän ryhmä treenasi walk-up:ia, seurasin perässä kunnes tuli liian kylmä, ja opin että tuomaria ei saa rivissä kulkiessaan juuri päästää silmänurkasta ja laukauksia & sorsapilliä tms. täytyy kytätä korva tarkkana. Ja siinä samalla täytyy tietenkin olla varma että koira seuraa niin tiiviisti ettei se jää kyydistä nopeissa käännöksissä kohti rivin taakse tulevia heittoja ja laukauksia, eikä luonnollisesti myöskään karkaa. Harmi että en päässyt treenamaan  walkuppia koiran kanssa, se olisi ollut juuri sitä mitä yksin tai Kiltalaisten kanssa ei pysty tekemään. Samoin lauantain markkeeraukset olisi olleet todella mielenkiintoisia. Mutta kun en kovin aktiivisesti pysty osallistumaan MKN:n toimintaan jään luonnollisesti ryhmäjaoissa vähän jalkoihin. Onneksi Sanna oli kuitenkin pelastanut minut omaan ryhmäänsä, toinen kouluttaja ei vaikuttanut kovin kykenevältä keskustelemaan ja luulen että koulutuksellinen anti olisi jäänyt siellä melko heikoksi. Oli kuitenkin todella mielenkiintoista seurata sekä koirien että ohjaajien toimintaa. Koirien nenän käytössä ja markkeerauskyvyssä on todella paljon eroja, ja sitä on aina mielenkiintoista seurata. Välillä näytti siltä että ihmisten silmään hyvä markkeeraaja oli itseasiassa tarkka nenän käyttäjä. Ohjaajien toiminnasta jäi mieleen ja itselle opittavaksi se sama ainainen ajoitus. Miten ihmeessä koirat oppivat näinkin nopeasti kun me ihmiset ollaan käytännössä 90 prosenttisesti noin valovuosi myöhässä pillityksinemme ja huutoinemme Oli myös opettavaista seurata millaisia linjoja koirat noin yleensä tekevät, ja vähän helpottavaa se ettei ne muillakaan välttämättä ole aina niin viivasuoria. Se pieni insinööri minussa kun saa helposti linjaa treenatessa vallan ja homma taitaa mennä vähän liikaa viilauksen puolelle.

Meidän iltapäiväryhmä oli vähän pienempi joten treenit menivät jonkin verran nopeammin. Lauantaina tehtiin pienellä aukealla metsässä 1 markkeerauksia, pillipysäytysharjoitusta, hakua ja eteenlähetystä nk. target-harjoituksena (aka ruotsalainen vaihtoharjoitus ). Targetissa damit jätetään muistipaikkaan johon koiria lähetetään sitten linjaan vuorotellen pitenevän etäisyyden päästä. Pysäytysharjoitus oli vaikein emännälle: Piti kutsua luo, sitten pillittää pysäytys ja samaan hengenvetoon lähettää koira taaksepäin sinne jätetylle damille. Ja olin tietenkin juuri sen valovuoden myöhässä  Harjoitukset oli sinänsä Vinhalle helppoja, mutta kun oltiin porukassa ei talven aikana muka parantuneesta palautuksesta ollut taas tietoakaan, vaan neiti esitteli loistavaa dami suussa metsästystä... Pohdittiin tähän erilaisia lähestymistapoja, tärkeimpänä käytän jatkossa sitä että kun olen lähettänyt koiran tehtävälle, oli se sitten mikä tahansa, menen itse perään niin että kun koira löytää damin olen riittävän lähellä kutsumaan tms. jotta se lähtisi palauttamaan heti. Ja sitten juostaan kilpaa takaisin lähetyspaikalle. Erityisen tyytyväinen olin kuitenkin siitä että damit tuli aina siististi käteen eikä koira juuri pomppinut luovutuksen jälkeen vaikka tilanne oli monin verroin normi treenejä kiihdyttävämpi. Tässä me ollaan sentään edistytty. Lauantaina Vinha oli myös odotusajat suorastaan flegmaattinen, sunnuntaina sitten näkyi miten se kuumenee laukauksista ja siitä että treenataan pellolla. Kotona täytyy nyt lumien sulettua vaan jatkaa palautustreenejä ja pidentää etäisyyttä sekä liittää niihin lisää häiriöitä esim. laukauksia.

Sunnuntaina iltapäivällä treenasimme aurinkoisella pellolla. Ensin 1 markkeeraus ja sitten pysäytys harjoitus jossa koira lähetettiin "muka" markkeeraukselle (lumipallo), kutsuttiin pois, pillitettiin pysähdys ja sitten lähetettiin taakse markkeerauspaikkaan sillä aikaa heitetylle damille. Kuten arvata saattaa Vinhalle vaikeinta oli se alueelta pois tuleminen... Se laajensi äkkiä hakuun enkä tiedä miten kauan olisi etsinyt tyhjää jossen olisi miltei hakenut sitä pois. Sitten targettia, nyt vaikeutuksena oli linjalla oja. Ja ainakin meille se että damit oli suht laajalla alueella jolloin tehtävä meni koiralla mielestäni vähän liikaa haun puolelle. Vinha myös lämpeni nyt aika lailla laukauksista eikä reagoinut enää pillikäskyihin kun matka venyi ja sillä meni "metsästysvaihde" päälle. Erityisesti tuota luoksetuloa täytyy nyt päästä treenaamaan, alkuun varmaankin meidän puolen hehtaarin metsä riittää. Ja myöhemmin tehtäneen sitten niin että kun muut tekee hakua, V menee tyhjennettyyn ruutuun ja treenaa sieltä pois tuloa...

Sunnuntain lopuksi iltapäivä ryhmät koottiin yhteen riviin ja tehtiin A-koe tyyppinen harjoitus. Toisella kouluttajalla, Veijo Saringolla oli mukana kaksi Bumper Boy:tä, damiheitintä joihin mahtuu 8 damia ja jotka voi laukaista kauko-ohjauksella. Niistä tuli sorsan ränkätys ja laukauskin  (ja ne maksavat kuulemma 1000 euroa kipale, joten Samu ei valitettavasti oikein lämmennyt ajatukselleni siitä että jos hankittaisiinkin sohvan sijasta yksi damiheitin...) Tehtävä oli seuraava: Markkeerausheitto damiheittimestä, sen jälkeen koira 1 linjalla lähihakuun pieneen metsäsaarekkeeseen ja kun 1 palauttaa koira 2 hakemaan markkeeraus. No, eka markkeeraus ei sitten noussut joten rytmi meni sekaisin. Meille osui rivin viimeisenä helpohko ykkönen. Hakualueelle jäi lopuksi 6 hakematonta damia ja saimme ottaa ne ylös koira kerrallaan. Vinha etsi ja pysyi pienellä alueella oikein hienosti ja miltei kaivoi ruohosta sinne piilotetun damin. Eikä palauttaessaan vaihtanut vaikka juoksi toisen damin yli