Perjantain jälkitreenit peruuntuivat ikävästi kun meitä jäi isosta porukasta lopulta jäljelle kaksi treenaajaa Vinha pääsi siis isännän kanssa sorsastamaan (ei saalista) ja minä ehdin treenata Riemun kanssa linjaa ennen siivousta. "Takapellolle" vein Riemun näkemättä kaksi kohdetta, suoraan kulmaan toisiinsa nähden, toiselle 3 ja toiselle kaksi damia. Muistin jopa huomioida tuulen niin että lähetykset tuli myötätuuleen ja sivutuuleen niin ettei myötätuulen merkiltä tullut hajua. Ensimmäinen lähetys noin 20 metristä myötätuuleen, Riemu oli hyvin keskittynyt ja niin innokas että uskalsin kutsua sen takaisin kun se vähän varasti lähdössä. Se ilmeisesti pitää lähtölupana jo sitä että laitan käden ohjaussuunnassa sen kuonon viereen, vaikka haluan että se lähtee vasta "eteen" sanalla. Riemu lähti siis lujaa, nappasi yhden damin, mutta sitten muut alkoivat kiinnostaa ja se vaihtoi ennenkuin lähti palauttamaan. Menin vastaan, otin damin mitään sanomatta ja vein takaisin merkille. Uusi lähetys ja nyt pillitkutsu heti kun Riemulla oli dami suussa. Lähti hyvin palauttamaan, mutta juoksi ohi ja harkitsi hetken rallattelua damin kanssa ennenkuin toi. Ilmeisesti se että laitan "palautuskäden" valmiiksi ottamaan damia saa Riemun juoksemaan ohi. Vinhallehan olen opettanut kohdistamisen käteen ja käden ojentaminen on oikeastaan palautuskäsky, mutta Riemulle tätä ei ole opetettu. Täytyy joko opettaa kohdistaminen tai sitten muistaa käyttää Riemulle Riemun käskyjä... Kolmannella lähetyksellä moitteeton eteenmeno ja palautus. Sitten vaihdoin toiselle merkille, sinne kaksi lähetystä noin 30 ja 40 metristä ja hyvät palautukset. Lopuksi vielä kolmas dami ekalta eli myötätuulen merkiltä. Nyt lähetin 50 metristä (!!) Riemu meni suoraan ja lujaa ja palautti hienosti Taitava pikkumusta

Sunnuntai-iltana tuhannen pieleen mennen tokokokeen (Vinha) jälkeen lähdettiin illaksi Luikkuunjärvelle. Isäntä sorsapassiin ja me tytöt treenaamaan hakua ja ulkoilemaan (oltiinkin todella avuksi kun rampattiin ja mekastettiin siinä vieressä...). Tein aivan järvenrantaan osin suopursuun ja osin lyhyeen saraan pitkän ja kapean hakualueen jolle heittelin kaikki 11 damia. Riemu odotti puussa kiinni, ja oli melkein hiljaa!!! vaikka näki sekä minut että verkkoa nostamassa olleen isännän ja Vinhan. Rimpula oli heti ekalla lähetyksellä todella asiassa kiinni, se joutui etsimään jonkin aikaa, mutta eteni pitkälle, löysi ja palautti. Myös toka ja kolmas dami tuli hyvin, mutta neljännen kanssa se hummaili jotain outoa. En ihan nähnyt koiran tekemisiä sillä se hävisi osin korkeaan suopursuun, mutta näin että se juoksi punainen dami suussaan hävisi sitten näkyvistä, juoksi taas ja toi keltaisen damin. Viides dami tuli jälleen hyvin ja kuudenteen piti lopettaa, mutta sen Riemu näytti kantavan samaan paikkaan kuin edellisen vaihtamansa, otti sieltä sen punaisen ja laitoin sitten sen vielä hakemaan seitsämäntenä tuon tokan vaihtodamin. Hitsi kun en nähnyt kunnolla, ihan kuin pikkumusta olis jemmannut dameja kasaan ja siellä sitten  valkannut että minkähän tällä kertaa palautan Voi ahteri sentään, mitähän minä nyt tälle teen??? Mutta joo, treenin tavoitteena oli saada Riemu etenemään ja sen se kyllä teki... Perään Vinha sai hakea loput 4 damia. Pikkuisen mietiskelyä ennen palautukseen lähtemistä, järvelle katselua ja sellasta, mutta ei vaihtanut ja kaikki löytyi normi ripeästi. Vinhulalle pitäsi saada treeni jossa sen täytyy edetä hajuttomalta alueelta jonkunlaisen ullikon/lätäkön yli mielellään uiden saarekkeeseen, mielellään vielä myötätuuleen. Tämä on kuulemma mättänyt metsällä kun ovat olleet isännän kanssa kahden. Mun ohjaamana teki kyllä aloituksessa hienon yli uinnin hakuun kaislikkoon, harmi kun ei silloin löytynyt mitään.