Maanantaina 7.5. uuden ryhmän ensimmäiset peko-treenit. Aloitettiin tekemällä peltojälkiä meillä Marinkaisissa, onneksi, sillä muualle en olisi kyllä ehtinytkään kun Vetelin seisimisten parissa meni niin pitkään.

Marikki tallasi Vinhalle jäljen joka alkoi multapellon reunasta kuivasta heinästä, meni multapellon yli, sänkipellolta, tien yli, sänkipellolta ja vielä kuivahkoon rehuheinäpeltoon. Keli oli tuulinen ja jälki vanheni 1,5 h. Molemmissa sänkipelloissa jäljen yli meni n. 30 min vanha harhajälki. Lähdettiin nostamaan jälkeä samaan aikaan Orrin kanssa, Mirjami oli tehnyt Orrin jäljen samalla kaavalla kuin Vinhan jälki. Vinha nosti jäljen reippaasti ja lähti normi tyyliinsä melko rallatellen jäljestämään. Se pysyi jäljellä ensimmäiselle kepille saakka ja ilmaisi sen, jatkoi sitten edelleen suht vauhdikkaasti. Jälki teki kaarroksen tavallaan vastatuuleen, mutta Vinha jatkoi suoraan pellon reunassa ja hukkasi jäljen. Se pyöri ja etsi, mutta ei edennyt riittävän kauas löytääkseen jäljen uudelleen, joten kysyttiin apua Marikilta ja gepsiltä... Oltiin menty kepin ohi, joten palasi takaisinpäin, osuttiin kepille ja Vinha nosti sen. Sitten se yritti aika sinnikkäästi jatkaa takajälkeä, lopetti ja näytti hetken siltä ettei tajua enää yhtään mitä pitäisi tehdä. Odottelin, kehotin vähän etsimään jälkeä ja lopulta Vinha lähti jatkamaan. Lopun matkaa se piti aika tarkasti huolen jäljestään, ongelma oli minulla, sillä en oikein enää luottanut siihen että koira tosiaan jäljestää. Ensimmäisellä harhalla Vinha tarkisti pari askelta harhaa. jatkoi sitten varmasti oikeaa jälkeä, ja ilmaisi kepin. Sitten ylitettiin tie, joka oli lanattu jäljen teon jälkeen, ja jatkettiin sängellä. Toinen harha tuli melko pian, sille Vinha vähän yritti lähteä, mutta jatkoi kuitenkin oikeaa. Neljännestä kepistä mentiin ohi, ja jälleen ohjaajalla oli vaikeuksia seurata koiraa joka kyllä jäljesti ihan tarkasti oikeaa jälkeä... Seuraavalta pellolta löytyi sitten melko pian muovinen "suihkukukka" joka kävikin Vinhan mielestä hyvin leluksi Multapelto hämmennyksen jälkeen V selvästi tarkensi ja keskittyi, joten kokonaisuuten tämä oli koiralle varmaankin melko erinomainen treeni. Vielä kun ohjaaja olisi koiran tavoin pystynyt pysymään hetkessä... Mitä enemmän teen noita pelto- tai kovanalustan jälkiä, sen enemmän ne alkaa kiinnostaa ja alan saada paremmin kiinni Keijo Rautasen viime kesäisistä opeista.

Riemulle tehtiin ilmasua. 2 maalinaista, molemmat 3 kertaa, toinen eteni puolen hehtaarin metsässä, toinen pellolla. Riemu meni reippaasti suoraan ja otti rullan korrektisti, mutta pudotti sitä ennenkuin ehdin sanoa kiitos, ja jouduttiin ottamaan jokaisella kerralla vähintään 2 yritystä ennenkuin meni oikein. Loppua kohti Riemu oli selvästi ymmällään eikä enää tullut sivulle rullan kanssa, hyvä jos lähelleni. Aika pohjanoteeraus siis. Huoh