Vinha näyttäisi onneksi olevan kuitenkin kunnossa. Ehkä sillä tosiaan oli jotain vatsanpuruja, maha ei ollut kuralla, mutta kakka oli kyllä tiistaina aamulla ja eilen illalla vähän huonosti sulaneen näköistä. Tiistaina soitin Tapiolle ja töistä tullessa mittasin Vinhan lämmön, 38,9 eli normali. Ja tiistaina illalla koirakin oli jo ihan reipas.

Eilen harjoiteltiin iltalenkin jälkeen vähän palautusta. Tavoitteena on nyt talven aikana tehdä paljon ihan yksinkertaista palautustreeniä, jospa saisin sen automaattiseksi neidin päähän. Ketju toimii jo kohtuudella: Odotus, nouto käskyllä dami, dami mulle oikeaan käteen, sivulle, nami, ja uusi heitto. Tämä oli eka treeni pihalla, 10 toistolla jouduin pillittämään luoksetulokutsun noin 6 kertaa.

Sisällä harjoiteltiin sitten taas ryömimistä. Olen yrittänyt opettaa sitä Vinhalle kohta kaksi vuotta (!!!), mutta homma on tyssännyt aina siihen että mulla menee hermo kun VV säheltää. No, nyt päätin topakkana ottaa uuden lähestymistavan, osin Caniksen jutun innoittamana. Ensin treenattaisiin pelkkää maassa pysymistä häirittynä, siis niin että heiluttelen namikättä Vinhan yläpuolella jne. Olen tätä jo tehnytkin, on heitelty nameja ja palloa eikä maassa tai istumassa pysyminen ole Vinhalle vaikeaa, mutta autas kun vaan ajattelen treenaavani ryömimistä, härdelli alkaa välittömästi, ja V pomppii maasta namikäden perään kosketuskepistä huolimatta, aivan kuin ei olisi koskaan luopumisesta ja kohteesta kuullutkaan... Tarkoitus oli nyt siis vain palkkailla maassa pysymisestä, ja saada koira vähän rauhallisempaan mielentilaan, mutta mitä tekee Vinha? Naksuttelin muutamasta maassapysymisestä, houkuttelin namikädellä, Vinha nousi mutta tarjosi välittömästi uudelleen maahanmenoa ja alkoi pysyä siellä. Ja sitten se TARJOSI mulle sitä RYÖMIMISTÄ, ihan oikeaoppisesti vatsa maassa vaikka seisoin siinä nami kädessä ja käsi suoraan koiran yläpuolella  Musta ajatustenlukijani  siis osaa kyllä ryömiä, en vain ole osannut pyytää tarpeeksi. Mahtoi se taas nauraa mulle: "Lakkaisit mamma sättäämästä siinä tiellä niin että ehdin näyttää mitä jo osaan"  No etujalkojen käyttöä täytyy saada vielä paremmaksi kunhan löydetään alusta jolla V ei voi tajajaloilla työntää itseään eteenpäin, ja tietysti kestoa täytyy saada, mutta ne nyt täytyy vaan tehdä, mulla on nyt mistä jatkaa.

Soitin eilen vihdoin myös vakuutusyhtiöön Huiman ell kulukorvauksista. Virkailijalta meni hetki kun hän etsi Huiman tiedot ja niitä hakiessaan hän totesi että "sulla onkin täällä monta koiraa". Johon minä että "juu, mutta kahdelta on jo vakuutus päättynyt". Ja sitten vielä siinä Huimaa etsiessään virkailija ehdotti Sumppia ja Iloa, ja minä jälleen: "Ei, Huima, Sumpin ja Ilon vakuutukset on päättyneet." Ifistä ei varmaan kohta enää myönnetä mulle koiranvakuutusta, olen liian riskialtis koiranomistaja