Rimputtimen tokat hälytreenit tänään! Tapaaminen klo 10.30 kaupungissa, tehtävien jako ja autoilla etsintäalueille Palmaan. Meidän alue rajautui mereen, isompaan tiehen ja suht vähän liikennöityihin teihin (ao. kuvassa rajattu punaisella). Pari astetta pakkasta, koillistuuli, lumisadetta. Kolme Palmahovissa pikkujouluja viettänyttä nuorehkoa naista oli kadonnut. Karttureina mulla "kepot" Kjell ja Sami. Alue näytti kartalla suurelta, mutta liikkuminen oli suht helppoa ja kartan mittakaava 1:8000 hämäsi hiukan. Eli oikeasti alue ei ollut kovin iso.

Aloitimme kartan pohjoisimmasta kohdasta, Palma-karttasanan alapuolella olevalta parkkipaikalta jota ei ole merkitty karttaan, ja lähdimme ensin kiertämään aluetta vastapäivään. Alkumatkasta kuljimme rannassa myötätuuleen kohti länttä.Heti kun olimme ohittaneet mökkialueen tulimme rantaan ja Riemu nosteli nenäänsä melkein vesirajassa. Arvelin sen reagoivan mökkialueella liikkuneeseen talonmieheen (?) joten kutsuin ja nousin ylös kalliolle jossa sitten näinkin ensimmäisen maalinaisen kallion "portaalla" edessäni. Samaan aikaan Riemu tuli hajun perässä rannasta ylös kalliolle, kiersi tuulen alle ja paikallisti löytyneen Annan. Odotin ilmasun (ok, ei ongelmia vaikka seisoin melkein vieressä) ja menimme tarkistamaan Annan voinnin. Tästä jatkoimme alueen luoteiskärkeen, jonkin matkaa kaakkoon ja sitten leikkasimme metsän poikki pohjoiseen niityn kulmaan. Tästä jälleen lounaaseen sähkölinjaa pitkin ja lähellä tietä bongasimme pururadalta lumen jo osin peittämän jäljen. Riemu reagoi jälkeen, mutta ei lähtenyt seuraamaan sitä, ja päätimme jatkaa suunnitelman mukaan kuitenkin tarkistaen jatkuuko jälki pururataa vai tuleeko se pois alueelta. Sähkölinjaa siis jälleen alueen etelärajalle ja siitä uusi suunta kohti koilliskulmaa. Kuljin osin metsän puolella, osin pururataa karttureiden kanssa. Pururadan tultua alas mäkeä kallioiden välistä Riemu reagoi selvästi hajuun ja lähti selvittämään sitä. Vaikka se ei tosiaan irtoa kovin kauas siitä on helppo nähdä kun sillä on haju, ja se lähtee kyllä sitten kun tosiaan saa hajun. Hetken paikallistettuaan Riemu toikin rullan ja olimme löytäneet Marikan. Toinen koiraryhmä oli löytänyt Minnan jo pian aloitettuaan etsinnän, joten kaikki kolme naista olivat tallessa eikä aluetta tarvinnut tarkistaa loppuun.

Rimputin toimi siis oikeen pätevästi, tarvitsen vain lisää pitkiä treenejä sen kanssa jotta opin luottamaan siihen paremmin, ja Riemu saa varmasti lisää itsevarmuutta kokemuksen myötä. Mainittava on myös että kartturimiehetkin olivat oikeen päteviä :)