Tupssa päivittämättömällä ajalla Vinha on ajanut kaksi jälkeä. Toinen oli peko-treeneissä, Riikka tallasi ja ylitti polun jolla Eija oli hetki sitten kulkenut, tästä siis harha. Jälki oli pituudeltaan siinä 500-1000m, se kulki kuivassa rauniksen metsässä, vanheni 3 tuntia ja sillä oli 9 (!) esinettä. Vinha nosti jäljen jo oikeastaan ennenkuin se piti nostaa, siis Riikan "meno"jäljeltä. Se jäljesti Vinhaksi aivan hemmetin tarkasti, ei reagoinut harhaan muuten kuin tarkisti sen muutaman askeleen verran ja nosti selkeästi kaikki esineet. Mitäpä siinä sitten muuta, aika hyvä

Viimeisimmän Vinhan jäljen tein tiistaina. Simppeliäkin simppelimpi puolen kilsan U-mallinen jälki jolla 5 tuoreehkoa keppiä. Ideana keppien nostaminen. Jäljellä ikää reilu tunti. Vinha kaahaili alkumatkan ja meni yli kahdesta kepistä. Loput kolme se sitten malttoi jo nostaa, mulla oli superhyvät palkat ja pidin kauheat bileet jokaisella kepillä mutta kieltämättä oli vaikea olla ollenkaan tyytyväinen... Kun jälki oli ajettu irrotin liinan ja autolle palatessa Vinha bongasi jäljen uudelleen, pysähtyi ekalle kepille, meinasi napata sen suuhunsa mutta kävikin sitten maahan. Siis ilmaisi kepin mulle korrektisti ja niinpä palkkasin sen lopulla ruualla tuosta kepistä. Huoh, ehkä mun pitäisi ennen seuraavaa pk-jälkikoetta tehdä vaan tollasia lyhyitä keppitreenejä ja sitten hiekkatiejälkiä.

Riemu on jäljestänyt pari kertaa asfaltilla+ soralla ja pari kertaa hiekkatiellä. Asfaltilla namien etäisyys nyt 4 askelta ja ne tulevat melkolailla tarkkaan syödyksi. Soralla etäisyydet 2 askelta ja homma vielä sen verran vakiintumatonta että yksi jälki täytyy vielä tuolla etäisyydellä ajaa. Riemu pysyy kyllä alle koiranmitan etäisyydellä jäljestä, mutta jättää välillä pätkiä syömättä kun menee jäljen vieressä, sitten se saattaa palata ja pyöriä etsimässä taakse jääneitä nameja eikä tämä ole tietty toivottavaa. Tiistaina tein kuitenkin hiekkatielle suoran kulman ja siitä jatkoin jäljen pienen pätkän kuivaan sammaleeseen yli metsäkaistaleen ja takaisin tielle. Kulma meni hyvin ja sammaleella Riemu söi namit suorastaan tarkasti. Hienoa miten sillä pysyy nenä alhaalla ja se pyrkii ratkomaan myös ongelmalliset paikat selkeästi nenä alhaalla. Tässä keväällä sen meno on alkanut näyttää jo ihan oikealta jäljestykseltä kun vielä syksyllä tuntui että käyn vain ruokkimassa sitä asfaltilla.... Pitäisi pika pikaa alkaa opettaa sille keppien ilmaisua.