Loma meni sukulaisia ja kavereista tavaten eli reissatessa. Auton mittariin kertyi lisää noin 3500 kilometriä ja koirat varmaan luuli taas muuttaneensa autoon... Myös blogi jäi päivittämättä koko loman ajalta.

10.8. alkoi kyyhkynmetsästys ja olimme Juuassa kuten viime vuonnakin. Ari oli jälleen ruokkinut kyyhkyjä joten luvassa oli runsaasti lintuja. Tulimme Kojon mökille illalla ja aika pian päästiin nukkumaan. Tai siis sänkyyn, nukkuminen vieraassa paikassa reippaana puuhastelevan labradorinpennun kanssa ei tahtonut varsinaisesti onnistua...Miehet menivät pellolle yöllä kolmen jälkeen ja minä sain onneksi jäädä vielä nukkumaan. Puolen päivän jälkeen sitten soitettiin ja menimme Vinhan kanssa paikalle. Tehtävänä jälleen etsiä ne linnut joita metsästäjät eivät itse olleet löytäneet. Lievää epäilystä oli koiratta metsästävien joukosta taas esitetty, luulivat että pellolla ja metsässä liikkuva koira vain pelottaa linnut, mutta eipä niitä nyt keskipäivällä muutenkaan paljon lennä... Vinhan kanssa tarkastettiin ensin toinen pellon metsäsaarekkeista, löytyi heti yksi. Sitten lähdettiin metsän suuntaan, mutta Vinha eteni pellolla, pyöri hetken, eikä tullut kutsuun vaan jatkoi edelleen myötätuulessa ohrapeltoon. Ja juuri kun ehdin kirota hallitsematonta koiraani se tuli ohrapellosta haavakon kanssa. Metsästä haettiin sitten kolme lintua ja sen jälkeen tarkistettiin toinen metsäsaareke. Tämänkin pojat olivat itse kahlanneet läpi moneen kertaan mutta koira löysi tietysti ne kaksi jotka olivat jääneet löytymättä. Toinen oli vielä aivan pellon rajassa ja ehdin vähän ihmetellä mitä Vinha jää siihen reunaan pyörimään kun pitäisi edetä puskaan.  Pois lähtiessä tarkistettiin vielä rantapusikko josta löytyi kaksi lintua. Hienosti Vinha bongasi hajun niistäkin ja kävi hakemassa. Yhteensä Vinha etsi 9 lintua joista 5 haavakoita. Samalla se taisi myös aika lailla todistaa toimintakykynsä ja tehdä jälleen erinomaista peeärrää noutaville metsästyskoirille Ja minä sain tietysti olla ylpeä kehutusta koirastani  On se vaan taitava, eikä työskentelytahtia juuri haitannut 24 asteen lämpö. Kyyhkyjä ammuttiin kaikkiaan muistaakseni lähemmäs sata joten toki nuo 9 eivät tee suurta osaa mutta ainakin minusta on mukava tietää että ne 5 haavakkoa olisivat kärsineet kauemmin ilman meitä.

Autossa odotellut Huimakin pääsi tutustumaan kyyhkyihin, ja kuten arvata saattaa oli yhdelle linnulle jälleen kyytiä luvassa... Vielä Kojossa Huima kähvelsi yhden kyyhkyistä autosta ja kyyditti sitä pitkin pihaa. Kuvasta saattaisi tosin luulla että se tuo lintua hienosti minulle Ennenkuin nouto, tai pikemminkin PALAUTUS on opittu ei Huimaanin ole enää mielestäni syytä päästä testailemaan riistaa.