Viikonlopun etsintä I kurssi peruuntui, mutta sunnuntaille suunniteltu etsintäharjoitus onneksi toteutui yt-treeninä viranomaisen eli poliisin sekä SPR:n kanssa. Suunnistajatkin oli kutsuttu, mutta valitettavasti sieltä ei kukaan päässyt. Treeni toteutetettiin kolmena erillisenä tehtävänä, kaksi oli suunniteltu koirakoille ja yksi ketjulle. Koirina hälykoirat Mira ja Vinha. Meidän ryhmässä oli siis mun ja Vinhan lisäksi Eija, Riikka ja SPR:stä Johannes joka osoittautui hyväksi suunnistajaksi. Kadonnut oli nuori mieshenkilö ja etsintäalueelta saadun näköhavainnon perusteella lähdimme tarkistamaan aluettamme sen etelä (?) reunasta vastapäivään kiertäen. Arvelimme että alueelta voisi löytyä jälki, mutta en kuitenkaan lähettänyt Vinhaa liinassa nostamaa jälkeä vaan vapaana "etsi"-käskyllä.

Vinha teki pienen lenkin kun lähetin sen etsimään, kävi luonani ja jatkoi. Toiselta pieneltä lenkiltä se palasi tosi innoissaan hanskan kanssa!! Olin todella ilahtunut, sillä välttämättä se ei ole malttanut reagoida esineisiin silloin kun sillä on liivit ja rulla ja se on lähetetty etsimään ihmistä. Olisiko edellisen tiistain kahdella esineellä ja niistä saaduilla melko valtavilla kehuilla ollut vaikutusta ;) Palkkasin esineestä, laitoin koiran liinaan ja lähetin sen etsimään jälkeä. Se eteni 5-10 m suoraan, kääntyi sitten oikealle ja pienen matkan päästä nosti jäljen. Alkumatkasta hieman epäröin onko se jäljellä, kun se meni niin korkealla nenällä, mutta jälkikäteen selvisi että jälki oli vain tunnin vanha. Metsäpätkän jälkeen jälki tuli tielle ja teiden risteykseen. Ennen tietä oli vanha muuntaja jossa jäljentekijä oli käynyt ja jättänyt esineen, mutta sitä ei bongattu. Vinha jatkoi pienen matkaa tiellä, mutta sitten se tuntui olevan varma, että jälki kääntyy metsään ja bongaili parikin pätkää metsän puolelle. Sinne jälki ei kuitenkaan mennyt. Hetken etsimisen jälkeen pidin pienen tauon, juotin Vinhan ja mietittiin Eijan ja Riikan kanssa mihin suuntaan kannattaa jatkaa. Arvelimme että tie suoraan eteenpäin on lähinnä tarkistamatta ja kun annoin Vinhalle luvan jatkaa se jatkoikin suoraan tietä. Pieni pätkä tietä, sitten metsään, metsän läpi rakennuksen kulmalle, asfalttia ja muistaakseni sen jälkeen löydettiin Mynthon aski,  taas metsää ja toisen rakennuksen ympäri. Tässä rakennuksessa oli ovi auki ja kartturit tarkastivat sen, koira jatkoi jälkeä. Täälläkin oli käyty ja koira olisi voinut löytää esineen. Rakennuksen kulmalta jälleen metsään ja juuri ennen ojaa löytyi nuuskapurkki. Ojan yli ja toisen ojan pohjaa josta oikealle ja jälleen kohti rakennusta. Rakennuksen suojassa Vinha jäljesti tiiviisti, mutta kun tultiin kulmalta tielle tuuli vei hajua ja Vinha tuli epävarmaksi. Se tarkisti tien yli metsään, pyöri, haki hajua monta kertaa uudelleen rakennuksen kulmalta, jatkoi oikealle tiukasti nenä maassa rakennuksen viertä, mutta kaarsi sitten yli tien metsään ja oli hukassa. Rakennuksen kulmalta ja jäljen hukattuaan Vinha nosteli nenäänsä oikealle missä oli muutama rakennus. Lähdimme tarkistamaan tätä suuntaa ja laskin välillä koiran irti, mutta se ei merkannut selvästi mitään hajua. Tarkistimme myös vähän metsää oikealta ja Vinha teki pitkähkön lenkin metsään. Lopulta päätimme palata kohti paikkaa jossa Vinha oli viimeksi varmasti jäljellä, kuljin tien reunaa ja lähetin koiran nostamaan jälkeä siitä. Kun tulimme takaisin ed. talon kulmalle Vinha nosti jäljen tieltä, teki vielä lenkin metsässä, palasi tielle ja nosti esineen, minigripussin. Myöhemmin selvisi että jäljentekijä oli kääntynyt rakennuksen kulmalta oikealle, mennyt aivan rakennuksen viertä ja tehnyt sitten u-käännöksen ja jatkanut vasemmalle. Oli aika hieno fiilis tuossa kohtaa kun olin välillä mielessäni jo melkein antanut periksi. Vikalta esineeltä jälki jatkui suoraan tietä pitkin, sitten rakennuksen rappusia "terassille" ja roskiksen kohdalla Vinha tarkisti nopeasti hajun ja toi rullan. Roskiksesta löytyi Teemu

Hyvä onnistunut treeni meille, vieraat jäljet on aina hyviä, ja meillä onkin syksyllä ollut vähän taukoa jäljeltä. Karttureistani kaksi oli siis tuttuja, mutta Eija oli koirajohto ja Riikka kirjuri joten he keskittyivät paljon koko treenin etenemiseen ja jouduimme välillä odottelemaan kun Eija hoiti viestiliikennettä. SPR:läinen kartturi pysyi hyvin kartalla ja myös meidän perässä vauhdista valittamatta. Jälkikäteen kuulimme että hän oli itsekin ollut tosi innostunut treenistä. Poliisi vaikutti tyytyväiseltä koiriin, kuulemma Vinha suoritti "tasotestin hyväksytysti". Jälki oli siis poliisismiehen tekemä. Hieno homma, toivottavasti tämä toi hivenen lisää uskottavuutta meille poliisin silmissä.