Pässiäisenä ehdin Kymissä tallailemaan Vinhalla kaksi jälkeä. Ensimmäinen Lauantaina Lentokentäntien ja Hurukselantien väliseen maastoon, teemana kalliot ja nousut. Kovin kallioista ei tosin ollut, sillä kallioiden päällä oli sammalta, mutta kallioille nousuja, kaltevilla pinnoilla menoa ja kalliosolia kylläkin. Jälki oli reilun kilometrin pitkä, sillä oli 5 esinettä, 4 pehmeää ja yksi lääkepurkki. Vanhensin jälkeä 2 tuntia, keli oli kostea mutta tyyni, ja jäljelle osui vielä jokunen lumiläikkä. Jäljennosto tienreunaa, noin 20 metrinen jana. Vinha eteni janalla suht suoraan, juuri ennen jälkeä tosin lähti vasemmalle polunpohjaa. Jäljellä ei epäröinyt suunnassa. Gepsin mukaan jäljesti melko tarkkaan jäljen päällä eikä tehnyt kohtuuttomasti niitä sivukiekauksiaan. Parissa kulmassa yli ja rinkulan kautta oma-alotteisesti takaisin jäljelle. Avonaiselle paikalle kalliolle keskelle metsätietä tehty kulma oli vaikea. Se tuli itseasiassa vähän vahingossa, enkä tajunnut jälkeä ajaessakaan mistä olin mennyt. Koira meni kulmasta yli ja haki jälkeä normaalilenkkiä laajemmalta alueelta, lähti kerran kulmasta jo oikeaan suuntaan mutta teki vielä tarkistuslenkin ennenkuin jatkoi. Osasin kerrankin olla ihan hipihiljaa, en katsonut gepsiä enkä edes yrittänyt muistaa mistä olin mennyt vaan annoin koiran todella itse selvittää. Hyvä minä Saattaa olla että minusta joku päivä vielä kuoriutuu ihan kelpo ohjaaja jälkikoiralle. Olis vaan se jälkikoira... Esineet nousivat, ei maaten, mutta selkeästi pysähtyen, myös kun olin itse jossain puskan takana ja Vinhan piti odottaa että ehdin kehaista.

Se toinen jälki oli sitten aamujälki Takasuolla (Santsin takana) maanantaina. Kävin tallaamassa ennen yhdeksää ja ajoin yhdeltätoista. Jälkeä ajaessa oli kohtuullinen tuuli, ja ilmeisesti se levitti hajua hakkuuaukealla ja harvassa metsässä vähän minne sattuu. Tällä kertaa pohja pääosin melko märkää metsää, kahteen otteeseen suon kulman ylitys, lisäksi ylitettiin hakkuuaukea ja jälki päättyi siihen harvaan metsään jonka vieressä kulkee kohtuullisen käytetty lenkkipolku. 5 esinettä, samat kuin lauantaina (ei ollut muita mukana...) Jäljen nosto nyt pk-jäljen omaisesti, jana kohtisuorasti tieltä metsään. Vinha vähän empi ja saatoin vartaloavustaa sitä oikeaan suuntaan. Vaikea sanoa. Seuraava pitää tehdä niin että jana on samalla tavalla ja jäljen tallaaja tulee jäljen alkuun autosta. Ensimmäinen hämmennys tuli kun olin kulkenut pienen töyrään päällä metsätien suuntaisesti. Ehkä haju valui töyräältä alas ja Vinha uskoi että jälki menee tien yli... huoh, juuri tätä mitä viime kesänä hinkkasin. Lievällä avustuksella takaisin jäljelle, suot hyvin, ryteiköt ja tiheiköt hyvin, 4 esinettä hyvin ja hakkuuaukeallakin pysyi jäljellä vaikka toistuvasti tarkisteli aukean reunaa noin 5-10 metriä jäljestä tuulensuuntaan oikealle. Toinen onglema tuli sitten ihan lopussa. En itsekkään muistanut mihin olin tehnyt kulman, eikä Vinha osannut päättää olinko mennyt kiven edestä ja polun yli vai kiven takaa ja polun yli. Selvitti kuitenkin homman itse, enkä katsonut gepsiä. Sitten tultiin siihen harvaan männikköön, Vinha meni kulmasta yli ja jatkoi tuonne lenkkipolulle jota mekin oltiin jäljelle tullessa noin 20 minuttia sitten kuljettu. Sieltä se hääräsi takaisin ja hetken kuluttua pysäytin se hetkeksi istumaan ja rauhoittumaan. Katsoin gps:stä apua, mutta en "lähettänyt" Vinhaa oikeaan suuntaan vaan annoin sille vain jälki-käskyn "väärällä" rintamasuunnalla. Se kaarsi kyllä oikeaan suuntaan ja suht jäljelle, mutta siksakkasi ees taas ja kulki jäljen oikealla puolella. Lopulta viimeinenkin esine kuitenkin löytyi. Huoh. Mistähän nämä tälläiset oikein johtuu??? Vinha jäljesti kuitenkin ihan hienosti myös saman tyyppisessä harvassa männikössä jäljen alussa. Viimeinen esine oli suht iso, joten se saattoi haista laajalle, mutta todennäköisempänä pidän sitä että lenkkipolulta levisi hajua jäljelle. Mutu on myös että aamulla tehdyt jäljet on hankalampia. Kun yökostea maa kuivuu auringon noustessa jäljen haju leviää laajalle??