Maanantaista alkaen oikeastaan koko viikko on mennyt jo paremmin. Huima ei hilseile eikä ole levoton, tylsistynyt välillä kylläkin. Se nukkuu paljon, mutta liikkuessaan käyttää jo hiukan myös leikattua takajalkaa eikä ole enää niin kömpelö liukkaalla laminaatillakaan. Olen sunnuntaista antanut sille 2 tablettia rimadyliä, ensi maanantaina sitten vähennetään 1,5 tablettiin. Haava meni ke-to viimein kokonaan umpeen ja näyttää siltä että toista antibioottikuuria ei tarvitse soittaa . Ruokahalu on tasaisesti sitä mitä on ollutkin, lihat ja siivet menee, puuro näyttäisi maistuvan vain joka toinen päivä... Herra on edelleen tarkka ruuastaan, ei auta yrittää sotkea puuroon lihaa tai kermaviiliä koska silloin jää kaikki kuppiin. Ruuat asetellaan siis edelleen sievästi omiin kasoihinsa, puuro yhteen, liha yhteen tai kahteen jos sattuu olemaan vaikka hirveä ja naudanmahaa, ja purkkiruokaan sekoitettu arthryl omaan kasaansa... Kermaviilin annan sitten lopuksi koska se ei mahdu enää omaan kasaansa kupin pohjalle Huimalla alkaa olla hyvin koulutettu emäntä... Ja siinä vieressä Vinha tempaisee oman (Huiman annosta puolet pienemän) annoksensa noin viidessä sekunnissa, ihan sama miten sapuskat on kuppiin laitettu Eikä Vinha ole edes mikään superahne. Viikonloppuna  isäntä oli kaurismetsällä ja toi kotiin kauriin maksaa ja sydäntä. Huima kipuili eikä syönyt kuppiin laitettua lohta, mutta kauriin sydämmen ja maksan "perkausessa" jääneet palat kuitenkin kelpasi. Huiman kivesten ihossa oleet punaiset laikut on yhtä lukuunottamatta hävinneet. Laikun kohdalla iho on vähän koppurainen, mutta en ole jaksanut vielä enempää huolestua asiasta koska se ei tunnu pahasti häiritsevän Huimaa. Näytetään sitä sitten vaikka samalla kun mennään tikkien poistoon.

Eilen Kannuksen hallilta tullessa oli sattuneesti tunnistusnoutokapulan pito päällimmäisenä mielessä (lisään myöhemmin Vinhan tokopäivityksen) ja niinpä tarjosin sitä Hempallekin. Pojan suussakin mokoma "tikku" meinasi kääntyä pureskeluasentoon, mutta parilla toistolla se ymmärsi että pientä kapulaa kuuluu pitää niin lujasti että mamma voi vähän vetää toisesta päästä, mutta kuitenkin hellästi ja paikallaan. Taitava mies. Tehtiin 20 toistoa tunnarikapulan pitämistä istuallaan, 10 nostoa melkein maasta edelleen istuen ja 5 nostoa lattialta. Loput makuulla, mutta ei se tuntunut haittaavan. Tunnarikapula on niin pieni että sen kanssa voi helposti harjoitella vaikka koira makaisi. Keksittiin siis ainakin yksi mukavaa ja hyödyllinen päänvaiva Hempan toipumisajalle.