Moniottelijoina sovimme viime sunnuntaille raunio- ja jälkitreenit niin että ensin tallattiin Överbyhyn jäljet Mirkulle ja Vinhalle ja niiden vanhenemista odotellessa sitten raunioille. Kukapa sitä nyt viitsii istua metsässä hyttysten syötävänä 4 tuntia kun saman ajan voi treenata jotain muuta

Huima osallistui ensin tallaukseen raunioilla, ja kävi hiukan kiipeilemässä ja tasapainoilemassa kasoilla. Kuvista jälleen kiitos Riitalle.

Sitten Huima etsi kolme ihmistä.

Kuten viime kerrallakin Huima ei oikein ensin tajunnut että niiden ihmisten luokse kannattaa mennä. Se sai selvästi hajun muutamaankin kertaan, mutta tuli kuitenkin mun eteeni istumaan ja tillittämään makupalaa. Hassu pieni koira Kun se sitten keksi mennä "piiloutuneen" luo se teki sen kyllä reippaasti ja arkailematta. Ilmeisesti se että kontaktia on treenattu paljon näkyy nyt, ja Vinhan tuntien sekä jatkoa (eli jalkojen kasvua) ajatellen olen ihan tyytyväinen että Huiman kontakti on tässä vähän "liiankin" hyvä.

Vinhulalla oli kolme maalihenkeä umpipiiloissa ja kaikki valmiina radalla niin etten itse tiennyt niiden sijaintia. Liikkeelle lähdettiin taas vauhdilla ja vaikka huomasin koiralle rullaa pukiessani että koiralla on jo haju, en tajunnut mistä suunnasta se oikeastaan tuli. Ohjasin siis Vinhaa etsimään tyhjältä alueelta useampaan kertaan kunnes se sai hajun "seuraavasta" maalihengestä ja vaihtoi sinne. Se toi rullaa, muttei pysähtynyt sivulle vaan meni tarkistamaan uusiksi ja sitten vasta toi rullan kunnolla sivulle. Se ohitettu maalihenki löytyi sitten pienellä avustuksella piilosta jonka olemassaoloa en tiennytkään ja ilmaisu oli nyt ok. Kolmas maalihenki oli sitten tornin seinän vieressä nk. Karhunpesässä ja sen paikallistaminen oli Vinhalle tosi vaikeaa. Se kävi ihan rakoisen piilon takana ja otti rullan mutta ei tuonut vaan jatkoi tarkentamista rulla suussa. Kutsuin sen luo, rauhoitin, ja kun laitoin uudelleen etsimään se kävi hakemassa rullan samasta paikasta kuin aiemminkin ja teki nyt kunnon ilmaisun. Vähän härdelliksi tahtoo mennä nämä raunioitreenit neidin kanssa. Oli tyhmää laittaa sille monta valmiiksi niin että se pääsi jälleen vaihtamaan Tarvittaisiin siis molemmat enemmän malttia. Tavallaan tietysti on ihan ok että koira ottaa rullan jolloin näen että sillä on haju ja se tuo rullan vasta kun on varmasti tarkentanut tarpeeksi, mutta kokeissa tuo ei taatusti kelpaa. Lisäksi työskentely pitäisi olla rauhallisempaa. En ollenkaan pidä siitä etten aina tiedä missä koira menee ja mitä se on jo tarkistanut. Tosi tilanteessa tuollainen "hyvin irtoava" koira olisi lähinnä vain vaaraksi itselleen.

Vauhti-typyn kuvaaminen in action ei tosiaan ole helppoa

Raunioiden jälkeen ehdimme treenata vähän tottista kentällä. Vein Vinhalle eteemenopalkan valmiiksi sillä aikaa kun se oli paikkamakuussa. Seurauksena tietysti edistäminen seuraamisessa kun menimme sinne palkan suuntaan vaikka siellä oli "vaan" ruokaa, eikä pallo. Muuten ajoittain ihan ok seuraaminen. Hyppy- ja A-este olivat tosi lähekkäin, joten noudoissa nähtiin sitten hypyt "sekoita ja valitse ála Vinha": Eli A-esteen yli, kapula suuhun ja hypyn kautta takaisin. Ja uusiksi, kunnes tajuttiin siirtää hyppyä vähän irti A:sta... Eipä typyä ainakaa hyppääminen pelota Eteenmeno (yllätys ) innokas ja suorakin, maahanmeno nopea

Ja sitten jäljille. Perille tullessa ohjaajien jännitystä nosti tien varteen lähelle molempien jälkien lähtöpaikkaa parkkeerattu pieni farmari. Kukahan saisi ne harhajäljet... Ensi ajettiin Miran jälki, jonka jälkeen Vinhan jäljellä oli ikää noin 4,5 h. Jäljen nosto oli epävarma, yritin lähettää koiran janalle loivassa kulmassa auttaakseni sitä lähtemään oikeaan suuntaan, mutta Vinha lähti takajäljelle ja meni tielle asti josta sitten takaisin. Oikean suunnan löydyttyä se kuitenkin rauhoittui jäljestämään melko nopeasti eikä alkukaan ollut enää ihan kauheaa haahuilua. Esineilmaisut paremmat kuin viimeksi, osalla esineistä/kepeistä Vinha meni oma-alotteisesti maahan, osalla sanoin maahan kun se oli pysähtynyt. Jäljellä oli kaksi tien ylitystä joita Vinha ei ensin tajunnut alkuunkaan ja loppupätkällä jälki meni hiukan matkaa tien reunaa. Tässä Vinha hukkasi jäljen ja löydettyään sen uusiksi porhalsi ohi yhdestä kepistä. Viimeisenä olleelle esineellekin pysähtyi vielä hieman epävarmasti. Ylitykset olivat siis vaikeita, mutta kulmat menivät hyvin, joten jatkossa tehdään polkujen tai teiden ylityksiä ja vaadin myös maahanmenon esineillä. Lisäksi pitäisi harjoitella vielä nimenomaan esineiden ilmaisua, sillä nuo oma-alotteiset maahanmenot Vinha teki nyt vain kepeillä.

Piti vielä lisätä että juoksu ja juhannukselle osuneet tärppipäivät eivät juurikaan näyttäneet haittaavan menoa treenatessa