Keskiviikkona 23.10. tehtiin jälleen Hapon reagointitreeniä. Otettiin tällä kertaa kaksi kauempana olevaa maalihenkeä jokaiselle koiralle, Riemun toinen maalimies oli Jaanan mies Jari. Ja jälleen täysin vieraan miehen löytäminen ja ilmaiseminen oli pelkästään kivaa, vaikka samaa ukkoa saattoi sitten mulkoilla treenin jälkeen. Uskomatonta miten vahva käytös voi viedä koiran yli epävarmuudesta. Riemu taisi nyt ymmärtää paremmin että estämisestä huolimatta hajulle kuuluu mennä. Ensimmäisellä se empi pysäytyksen jälkeen, kiersi takaani ja jäi eteeni seisomaan aika pitkäksi aikaa. En auttanut, odottelin vaan ja lopulta se lähti jatkamaan. Toiselle haju tuli sitten vähän ohi ja jouduin päästämään liinasta aika aikaisin leveän ojan takia. Autojen lähellä ollut maalihenki nousi taas nopeasti. Treeni valmistui äkkiä ja muilla oli kiire kotiin, mutta me otettiin Eijan kanssa sitten vielä toinen kierros. Dicki teki ensin, ja me kuljettiin Riemun kanssa ensin Dickin ja Einan jälkeä. Riemutin nuuskutteli jälkiä kunnes sai Eijasta ilmahajun ja nyt se kiskoi hajulle sinnikkäästi vaikka pysäytinkin. Hyvä että saatiin tämä toinen kierros perään :) Ensi viikolla sitten johonkin taajaman nurkille!