Eilisissä peko-treeneissä sain houkuteltua vähän vihreämmät jäljentekijät tallaamaan Vinhalle jäljen ja siihen harhan. Helteisestä kelistä huolimatta Gite tallasikin meille 2 km mittaisen ja kohtuullisen haastavan jäljen. Ohje oli että kävele kuten ihminen metsässä kävelisi, jätä matkalle esineitä ja merkkaa alku jäljennoston helpottamiseksi/varmistamiseksi. Lisäksi laitoin gps:n taskuun tallentamaan jäljen kulun. Ja sainkin sitten oikean pelastuskoiran jäljen Pohjana oli vanhaa soistunutta sorakuopan pohjaa, hiekkatietä, kangasmetsää, suopursua, ja harvennettua taimikkoa. Haastetta tuli heti alkuun kun Vinha nosti jonkun muun jäljen ennen "oikeaa" jälkeä ja menin itse hiukan sekaisin jäljen kulkukohdasta. Hämmennettiin ees-taas alussa, mutta lopulta saatiin jälki ylös. Vinha jaksoi minun seilailustani huolimatta työstää asiaa keskittyneesti ja pitkäjänteisesti. Alkumatkasta mentiin vanhaa sorakuopanpohjaa joka oli osin taimikkoa, osin avointa sammalpeitteistä hiekkaa. Sammaleella Vinha meni tosi tarkasti nenä melkein maassa! Ei olisi varmaan hassumpi pohja aloittaa jäljestystä jos tuollaista olisi jossain isompi alue käytettävissä. Toinen haaste tuli kun jälki meni kohti leveähköä hiekkatietä ja teki kulman juuri ennen tienreunaa. Vanha virhe pukkasi esiin ja Vinha porhalsi tien yli. Mäntymetsässä se jatkoi tienreunaa, mutta näin pian ettei se ole jäljellä, tarkistin asian gepsistä ja lähdimme etsimään jälkeä toiselta puolelta tietä. Jälki nousi uudelleen helposti ja nyt Vinha oli todella tarkkana tien reunassa. Tämän jälkeen oli pari kapeamman hiekkatien ylitystä joissa koira myös meni todella tarkasti Suopursujen jälkeen tultiin harvennettuun taimikkoon jossa ohjaajan keskittyminen menikin sitten lähinnä omiin jalkoihin. Tässä jäljentekijä oli mennyt jonkin matkaa ojanviertä ja ilmeisesti ojan kosteus veti hajun puoleensa sillä Vinha meni reilut 5 metriä ohi ojanylityspaikasta. Sekä tässä kohdassa että noissa tienylityksissä saatoin olla vähän tyytyväinen itseenikin kun osasin antaa koiralle tilan työskennellä ja luotin siihen. Harhajälki oli aika lopussa, noin 200 metriä ennen jäljen päätä edelleen harvennetussa taimikossa. Katsoin kyllä gepsiä ja näin milloin lähestyimme harhaa, mutta ihan tarkasti en pystynyt ylityskohtaa paikantamaan ennenkuin totesin että juu, koira meni siitä yli. Se siis jälleen hienosti jätti harhan, joka tällä kertaa oli yli tunnin oikeaa jälkeä tuoreempi  Loistava Vinha  Ja vaikka unohdin tietysti sanoa, oli jäljentekijä jättänyt melko loppuun yhden esineen niin että se tuli piakkoin harhan jälkeen. Perfect Kylläpä tuli hyvä mieli! Ja hienosti koira jaksoi vaikka sai tehdä täysillä töitä ja lämmintä oli auton mittarissa jäljeltä palatessamme vielä +25,5!! Nyt on hyvä mieli lähteä lauantaina kokeeseen, tällä erää kaikki voitava on mielestäni tehty.