Aamu kymmeneksi ajelimme Riitan, Miikun ja Eijan kanssa Houraatin tienoille jäljestelemään. Suunnitelmissa oli tehdä kunnon pitkiä ja vanhoja jälkiä höystettynä hyvillä harhoilla, eikä keli (kesän lämpimin päivä, +27) ainakaan helpottanut urakkaamme  Riitta tallasi Vinhalle jo ihan kunnon pelastuskoiran jälkitreeniksi sopivan jäljen. Pituutta 2 km, ikää tuulisella ja kuumalla kelillä reilu neljä tuntia, 4 pururadan ylitystä joista kahdella Eijan tekemä harhajälki ja lisäksi loppupätkällä Miikun tekemä harha joka kulki ensin jäljen rinnalla, meni sitten yli ja kulki ehkä 40 metrin päässä jäljestä samaan suuntaan. Jäljen nosto oli taas Vinhamaisen vauhdikas, nostimme jäljen tienreunaa melko tiheä puustoisessa metsässä ja kyllähän se sieltä nousi vaikka ensin meinattiin olla jumissa parin puun ympäirillä. Jo alkupätkällä Vinha hilppaisi välillä jäljeltä uimaan mutta jatkoi sitten kyllä jäljestystä. Esineitä oli muistaakseni 6: Valjaat, joku nailonremminpätkä, 2 tunnarikapulaa joiden ympärillä agilitykisanumerolappu, kyypakkaus, hanska ja pallo. Mielikuvitusta oli siis käytetty  ja Vinha ilmaisi esineet erittäin varmasti  Muuten jälki oli kyllä Vinhalle haasteellinen. Ensimmäinen ja pahin hukka josta tuskin olisi selvitty ilman gepsiä, tuli ekan pururadan ylityksen+harhan jälkeen, Vinha kaarsi väärään suuntaan ja kaahasi yli seuraavasta pururadan pätkästä aivan väärään suuntaan. Sen jälkeen tuli pienempiä hukkia tai pikemminkin jäljeltä poistumisia kun V kävi välillä uimassa, ja kertaalleen porhalsi tien yli vaikka jälki jatkui tien viertä. Tässä kohtaa kyllä näin heti että nyt ei olla jäljellä. Haasteellinen paikka oli myös alue jolla Riitta oli pyörähdellyt etsimässä geokätköä, mutta siitä selvittiin lopulta aika helposti. Lopun vieressä kulkenutta harhaa Vinha tarkisti ensin pari koiranmittaa, mutta kääntyi itse takaisin jäljelle. Sitten jälki kulki hakkuulla ja harha metsänrajassa myötätuulessa. Tuuli heitti oikeaa jälkeä jonkin verran sivuun ja harha veti Vinhaa aika voimakkaasti puoleensa. Kertaalleen jouduin kutsumaan Vinhan pois harhalta, mutta sen jäljeen se jatkoikin taas hyvin oikealla jäljellä. Viimeisen esineen jälkeen laitoin Vinhalle rullan kaulaan ja laitoin tekemään hakua. Molemmat jäljet vetivät sitä ensin, mutta sitten tuli ilmahaju ja V kävi bongaamassa maalinaisen tien toiselta puolelta. Onnellisesti ohjaaja ei vain tajunnut koiran jo käyneen maalihengellä vaan luuli sen juoksennelleen jäljillä ja ottaneen niistä rullan. Vinhula sai siis tehdä vielä toisen rullanhakureissun ennenkuin ohjaaja uskoi sitä. Sinnikäs typy, ja itku mikä tumpelo-ohjaaja... Mutta kokonaisuutena ja varsinkin kuumassa tuulisessä keli ja kärpästen ahdistelu huomioiden aika ok treeni. Lämmin tuossa tuli, niin ohjaajalle kuin koirallekin. Toivottavasti koira on juonut tarpeeksi, ohjaajalla taisi mennä aika lailla nestehukan puolelle... Nyt pitää tehdä tien- ja ojanviertä kulkevia jälkiä niin että jälki tulee kohti tietä/ojaa ja tekee kulman juuri ennen eikä mene yli. Lisäksi pitäisi saada vielä joku vieras tallaamaan harha. Ja tehdä yksi oikeasti 100 metrin jäljennosto, pitkiä nostoja ei ole tullut pitkään aikaan tehtyä.

Jälkien purut tehtiin sitten meillä peltojälkien ja maukkaiden grilliherkkujen parissa  Ja koko päivä ilta yhdeksään siinä sitten lopulta vierähti