Lauantaina 24.9. rauniokokeessa omalla radalla. Keväällä läpäistiin A-koe ja tottelevaisuus- & ketteryys-kokeet saatiin myös keväällä pulkkaan tämän vuoden osalta. Siispä "helpolla" suoraan raunioille Koetta edeltävä viikko oli niin täynnä töitä ja Lohtajan leiriviikonlopun järjestelyjä etten ehtinyt edes jännittää, muuten olisinkin varmaan kulkenut kippurassa koko viikon, niin tärkeä tämä koe kuitenkin oli. "Viimeistelytreenit" keskiviikkona meni hyvin, Vinhalla oli 3-4 maalinaista puolikkaalla radalla, aika hyvät savut mutta ei ampumista. Kaikki löytyi vaivatta ja tiesin kyllä missä koirani on käynyt, mitä on etsimättä ja mitä olisin vielä tarkistanut siinä vaiheessa kun kolmas maalihenki löytyi ja Miikku pisti treenin poikki.

A-kokeeseen tulossa ollut koira ei valitettavasti läpäissyt tottista, joten meitä oli radalla vain kaksi B-koe koiraa ja Vinha sai kunnian aloittaa. Tuuli pohjois-koillisesta (merituuli), ja aloitin meille sopivasti myötätuuleen radan koilliskulmasta, etenin tornin taakse, kävin takaosan ja palasin sieltä tornikasan kiertäen radan keskelle. Vaarallinen alue oli merkitty etummaiseen kasaan, ja yksi syy aloituspaikalleni oli se että vaarallinen alue jäi meistä katsoen tuulen alapuolelle. Ennen aloitusta tungin piilojen merkkauskrepit taskuuni ja olin tuhannen varma että jossain kohtaa olen solmussa liinan ja kreppieni kanssa... B-kokeessahan maalihenkiä ei nosteta piiloistaan eikä piilonkansia edes avata vaan maalihenget haastatellaan kannen läpi, ne vastaa tai ei ja ne jäteään piiloihin.

Vinhan singahti lähetyksessä aluksi normi tyyliin turhan kauas ja ilmeisesti se oli käynyt yhdellä maalihengellä, pudottanut rullan etsiessään minua ja kun se oli lähdössä uudelleen sen reitti kulki vaarallisen alueen läpi ja minä käskin sen pois. Melkoinen saavutus sinänsä että sain sen huudettua pois maalihengeltä. Ensimmäinen tyyppi löytyi siten maakaivosta ja paikallistui helposti. Edettiin tornin taakse ja Vinha lähti paikallistamaan maalihenkeä tornin tiiliosan katolle, toi sieltä rullan ja vei vähän kiertoreittiä näytölle. Tästä saatiin moitteita. Maalihenki oli alakerrassa tornin pimeässä huoneessa ja kun olimme menneet näytölle katolle tuomari kutsui meidät alas ja sain näyttää Vinhalle maalihenkilön paikan. Tässä kohtaa Vinha oli selvästi vähän ymmällään, moneen kertaan paikallistetaan maalihenkeä, mutta palkkaa ei tule. Kehuin kovasti eikä Vinha kuitenkaan tainnut jäädä palkattomuutta paljon miettimään. Seuraava maalihenki löytyi koivun alta vaakaputkesta, jälleen aika helppo paikannus. Tästä jatkettiin takaosa loppuun ja jäätiin hetkeksi ihmettelemään savuihin vattupuskaan ja S-putkelle. Vinha tarkisteli tässä piiloja kovasti ja arvelin jo että se paikallistaa maalihenkeä S-putkesta, mutta ilmaisua ei tullut joten jatkettiin matkaa. Tässä kohti noudatettiin edelleen tiukasti mun etsintäsuunnitelmaa ja olin ihan todella tyytyväinen siihen miten koira kuunteli luoksetulokäskyjä ja meni sinne mihin ohjasin. Kun päästiin tornin etupuolelle Vinha tarkisti keskikasan kaivoja ja singahti sitten melko nopeasti aivan radan etuosaan, kaivolle jossa se olis siis ilmeisesti jo käynyt. Täältä löytyi neljäs maalihenki ja tässä kohtaa tuomari melko lailla paljasti mulle kaikkien löytyneen sanomalla ettei kaivoa tarvitse merkata... Koska osa tästä kasasta oli kuitenkin katsomatta halusin vielä jatkaa ennen lisäohjeita. Kasa osoittautui tietysti tyhjäksi ja lopuksi sain ohjeen ohjata koira tarkistamaan vaarallinen alue. Vinha oli tietysti jo juossut siitä ohi ja melkein läpi, joten arvelin ettei kasassa ole ketään, mutta lähetin kuitenkin koiran sinne kahdesta suunnasta. Tämän jälkeen saatoin ilmoittaa että alue on tarkistettu ja neljä kadonnutta löytynyt Arvostelua odotellessa arvasin treenikavereiden ilmeistä että kaikki oli todella löytyneet ja siinä meinasi kyllä tulla itku. Arvostelu oli (meille) aika hyvä, kaikki arvosanat joko hyviä tai erittäin hyviä. Moitteita hallinnasta sillä alussa en hetkeen tiennyt missä koirani on ja moitteita myös tuosta em. näytölle viennistä. Perhana, aika taitava musta mulla Lisäksi tuomari mainitsi että näkee koiran olevan kotiradallaan. No juu, niin näki ja vaikka olen aina sanonut että B-koe pitäisi suorittaa jossain vieraalla radalla ja että en noista raunioista niin perusta eikä Vinha niille sovi, niin tässä sitä nyt sitten ollaan. Vinhalla on hälykelpoisuuteen edellyttävät tulokset kasalla ja ne on PEHA- ja PERA-kokeista. Tärkein tavoite on saavutettu, tähän on tähdätty siitä lähtien kun 7-viikkoinen pallero tuli kotiin. Tiestä tuli muuton ja liitton vaihdon takia vähän pidempi ja mutkikkaampi mutta lopputuloksena Vinhalla on molempien liittojen puolelta hälykelpoisuuteen tarvittavat tulokset. Vaan tästähän se matka oikeastaan vasta alkaa ja kyllä, kyllä me se PEJÄ vielä läpäistään!