Se vain osaa yllättää tuo pikkulikka <3 Lauantaina oli vihdoin suuresti panikoimani rauniokoe. Kokeiltiin vielä perjantaina kotona ampumista seuraamisen yhteydessä, ja Riemu reagoi siihen aika reippaasti. Se kääntyi katsomaan taakseen ja sain antaa uuden käskyn jotta se jatkoi seuraamista. Kun tottis ja ketteryyden pöydät oli muutenkin menneet melko lailla poskilleen edellisellä viikolla olin ehkä varmempi kuin ikinä siitä että koe ei mene läpi, ei päästä edes raunioille, ja todennäköisesti Riemu karkaa sekä seuraamisessa että paikkamakuussa laukauksiin...
Juoksun takia siruntarkastus tehtiin Riemulle parkkiksella ja me suoritimme kaikki osuudet viimeisenä, tottelevaisuus- ja ketteryyskokeet niin että muut olivat ensin suorittaneet molemmat. Tarkastuksessa Riemu vähän murisi tuomarille, mutta oli rauhallinen kun pidin siitä kiinni niinkuin on treenattu ja siru löytyi nopeasti. Tottiksessa meillä oli parina eli 0-koirana Mirkku-mummu joten parin tekemisiä ei tarvinnut panikoida ja tiesin, että vaikka Riemu lähtisi paikkamakuusta se ei saisi toista koiraa peräänsä. Lisäksi Riitta the reipas videoi/videoitutti koko kokeen, joten todistusaineisto on kasalla ja pääsen itsekin vähän näkemään miltä kokonaisuus näytti.
Aloitettiin siis tottiksella. Arvonnassa liikkeiden järjetykseksi tuli meille: Seuraaminen, liikkeestä maahan, liikkeestä istu, liikkeestä seiso, nouto ja vikana eteenlähetys. Riemua jännitti tuomari, yleisö ja takana liikkunut ampuja, joten kokeen aloitus on aika kamalaa katsottavaa. Riemu ehtii vähän murista ampujalle, lähetä hummailemaan sivulta ja lopulta kiinnittyy tuijottamaan kentän toisessa päässä olevaa häiriömoottorisaahaaja Mikaa niin että meinaa seuraamisen ekalla suoralla singahtaa sinne. Reagoi ampumiseen, mutta ei niin pahasti kuin kotona. Varmaan mun ei pitäisi treenata paukkuja kotona ainakaan niin että Samu ampuu, kun muuten juuri niitä isännän ampumisia kuuluukin katsoa tarkasti. Riemu aloittaa seuraamisen vasta kun tullaan pitkää suoraa takaisin, ja pitkälti pelastaa kyllä siinä koko liikkeen. Pomppiminen näyttää ikävältä, se on vähentynyt onneksi treeneissä, joten ehkä se tuosta vielä. Mun itseni pitäisi saada molemmat kädet rennoiksi seuraamisessa, on ihan turhaa pitää vasenta koiran yli suorana Riemun kanssa, kun se on niin pieni.
Jättöliikkeistä maahanmenossa ja istumisessa selvät vartaloavut, ne pitää muistaa jättää pois.Noudossa esine tipahtaa ennenkuin ehdin ottaa sen, oli varmaan pikkuisen ikävä pitää tiskiharjaa suussa kun harjakset tunkee kitalaesta sisään.... Hei millä todennäköisyydellä koira tarttuu maassa olevaan tiskiharjaan harjaksista...?? Ja tottakai juuri kokeessa ;)
Paikkamakuuta ei ole kuvattu, mutta se oli ihan täydellinen!! Pikkuisen kaula venyi laukauksista, mutta ei edes vaihtanut asentoa koko aikana. Olipa ihan hemmetin hienoa saada täydellinen onnistuminen tästä liikkeestä kokeessa.
Sitten pieni tauko ja ketteryyteen. Unohdan itse pysäytyskäskyn tynnyrisillalla, vien koiran liian lähelle pituusestettä ja meinaan porhaltaa suoraan epämiellyttävälle alustalle jo kun tuomari alkaa ohjeistaa, mutta Riemu teki hyvin. Tikapuilla se kompuroi loppupäässä ja sieppaan sen vähän liian ripeästi syliin.
Ja sit ne pöydät... Arpaonni toi lähetysjärjestykseksi takpöytä - vasen - oikea. Ilmeisesti se että muilla telineillä tuomari pyöri koko ajan lähellä, ja muutenkin oli jo kasaantunut painetta sai Riemun regoimaan tosi vahvasti merkkiin. Se ei ole nähnyt noin "isoa" merkkiä, sillä olen pikemminkin hakenut vaikeasti huomattavia ja treenannut kartiolla, muovipurkilla ja mehukattipullolla. Nyt kartio oli näkyvyyden parantamiseksi nostettu valkoisen ämpärin päälle. Kun muut telineet oli suoritettu ja lähdin kohti kauko-ohjauksen lähetyspaikkaa Riemu singahtaa rähjäämään merkille... Saan sen pois, ja vielä lähetettyä merkille, mutta sitten se ei pysty irtoamaan takapöydälle vaan tekee kaikki mahdolliset sijaistoiminnot. Olisi pitänyt lähettää se tuosta kuitenkin vasemmalle niin olisi saanut jotain onnistunutta aikaan... Kantaminen meni hyvin. Maahan laskettaessa Riemu kyllä väistää, mutta oli muuten suht rennon oloinen.
Jotta sain jännittää koko rahan edestä, tuomari arvosteli tottiksen ja kettiksen kerralla. Kettikseen tullessani luulin että tottis ei mennyt läpi, ja oli aika yllättynyt kun kokonaisarvosanaksi siitä saatiin Erittäin Hyvä!! Kettiksestä tietenkin Tyydyttävä kun pöydät meni puutteelliseksi. Päästiin siis sittenkin raunioille! Wow!
Sit taas odoteltiin vuoroa, ja kun kolme muuta koiraa meidän edellä oli haukkuvia ja ne haukut kuului aika pian, olin suht rennolla mielellä. Alueena etuosa, aloitin oikeasta kulmasta, etsintäsuunnitelmana mennä oikeaa reunaa alueen perälle, leikata sen läpi ja tarvittaessa jatkaa vielä vasenta reunaa. Eka maalihenki löytyi pian, mutta Riemu paikallisti tarkasti ennenkuin toi rullan. Näytölle se meni tietty pienestä kolosta niin että minä en mahtunut perässä ja jäin sitten nokkelana äimistelemään siihen että "miä en mahdu tuolta...". Toisen maalihengen haju tuli keskikäytävälle ja siitä piti jatkaa häiriöhenkilöitten ja metelin läpi. Riemu vähän juuttui jalkoihin, mutta eteni siitä kuitenkin itsenäisesti. Toka maalihenkikin löytyi nopeasti ja ilmasu oli hyvä. Maasto-osuus siis läpi, jälleen arvosanalla EH. Vau!! PERA-A suoritettu, eikä tarttee toiste mennä :-D :-D
Samperin hienosti pikkulikka veti pienistä jännityksistä huolimatta. Se että sillä on tempperamenttia, saa sen varmaankin reagoimaan niin voimakkaasti silloin kun sitä jännittää, mutta uskoakseni tempperamentti yhdessä työskentelynhalun kanssa toisaalta sitten vie sen yli tilanteista joissa sitä jännittää. Josko siitä vielä pelastuskoira tulisi kun saadaan lisää kokemusta ja paljon paljon sopivasti paineistavaa häiriötreeniä.
Rauniot vielä tämän linkin takana. http://youtu.be/JAHygdsATsE
Kommentit