...jo toistamiseen, tosin "vain" 2-tuloksella, kun sitä kolmatta ykköstä vähän toivottiin. Mutta tyytyväinen täytyy tulokseen olla, olosuhteet eivät kuitenkaan olleet ihan helpoimmat. Lauantaina olimme siis Vinhan kanssa PAHA-kokeessa Sokojalla. Aloitimme maastoilla, ensin henkilöetsintä ja sieltä suoraan esineruutuun. Rullakoiran ohjaajalle tämä tiesi vähän päänvaivaa; Mihin tunkea kaikki tarvittavat varusteet kun kaikki piti kantaa mukana koko ajan, siis myös näytölle juostessa eikä tullut reppua mukaan. Mutta siitäkin selvittiin aika pienellä vaivalla. Henkilöetsintä oli melkoista ryteikköä, alkumatkasta hivenen selkeämpää, mutta loppua kohden vasen puoli oli tiheää lehtipuuvitiskaa oikea tiheää pientä kuusta. Melkein arvasin että etukulmissa ei ole maalihenkiä sillä alueelle tultiin eturajaa pitkin eikä Vinha reagoinut mitenkään kulman kohdalla. Toiseen etukulmaan se teki ihan ok piston eikä ketään löytynyt, toiseen lähetin vähän "näön vuoksi" uudelleen kun koira ei ensin uponnut tarpeeksi pitkälle. Sitten ehdin pistottaa kerran molemmille puolille kunnes Vinha irtosi sille ominaiseen "tiheän metsän" työskentelymoodiin ja häipyi pistolle. Huutelin ja odottelin ja lopulta koira tuli rullan kanssa, se oli nostanut ensimmäisen ukon n. 150 metristä, se siitä tasaisesta pistottamisesta ja yliheitoista... Näytölle mennessä hivenen hämmästyin; Ensimmäinen maalimies istui kivellä kirkkaan keltainen sadepuku päällään. Jälkikäteen kysyin missä kohtaa Vinha oli ottanut rullan, ja kuulemma se oli käynyt ihan kosketusetäisyydellä. Tulipahan testattua ettei vanhemmat miehet pelota Näytöltä palattiin takaisin sinne n. 50 m kohdalle ja jouduin pistottamaan useamman kerran pelkästään vasemmalle sillä oikea puolihan oli jo etsitty radan puoliväliin asti... Vinha eteni ihan hyvin myös vitiskaan, ja pysyin melko rauhallisella mielellä vaikka sade painoi hajut ilmeisesti melko lailla maahan eikä ketään alkanut löytyä. Seuraavan "morjens mä meen, oottele sä siinä" -piston Vinha teki jälleen oikealle. Aikaa oli jo mennyt, ja arvasin että koiralla on haju kun se häipyy, joten en viitsinyt edes paljon huudella. Tuomari kysyi odotellessa että tiedätkö missä koirasi on, minä viittasin oikeaan takakulmaan ja hetken päästä Vinha tuli rullan kanssa keskilinjaa pitkin, se oli nostanut ukon vasemmasta takakulmasta... Ja taas juostiin yli 100 metriä näytölle, ja palattiin pitkä matka takaisin 200 m merkin kohdalle. Lähettelin jälleen vasemmalle koska siellä oli jälleen tutkimatonta aluetta mutta ketään ei alkanut löytyä. Kun aikaa oli jäljellä 2 minuuttia lähetin koiran oikealle, se hävisi kuusikkoon ja pidin suuni kiinni. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Vinha tuli rullan kanssa, kolmas maalihenki oli kuitenkin siellä oikeassa takakulmassa! Näytölle päästyämme huomasin että takakulma oli tiheän kuusikon takana pienessä notkossa, joten haju ei tosiaan ollut tullut kauas. Voittajaluokan kolmesta koirasta Vinha olikin ainoa joka löysi kaikki maalihenget Se vaan on sinnikäs ja hieno, ei voi kuin olla ylpeä. No, toki saatiin huonoimmat maastopisteet hakukokeesta ikinä, työskentelystä meni -10 pistettä kun ei sitä tasaista pistottamista juuri ollut. Mutta ilmasuista saatiin täydet, ja kaupan päälle tuomarin kehut

Sit jatkettiin siis esineruutuun, matkalla sain viritellä koiraa ja heitin sille hanskan puskaan kuten teen aina kokeissa ennen esineruutua. Ruudussa aloitin oikeasta kulmasta ja etenin siitä vasempaan. Vinha etsi ja liikkui normaalisti, mutta sillä meni paljon aikaa esineiden paikallistamiseen ja minä töpeksin lähettämisessä. Kun se oli löytänyt esineet molemmista takakulmista ja jatkoi etsimistä alueen takaosassa, joka oli jo käyty, mun olisi pitänyt ymmärtää kutsua se pois ja lähettää uudelleen. Se kolmas esine oli nimittäin ruudun etureunassa keskellä suoraan edessäni, ja siihen se jäi Ensimmäinen kerta ikinä kun Vinhalta jää esine löytämättä!!! Maastosta saatiin siis vain 180 pistettä ja 1-tulos alkoi karata käsistä. Tottikseen onneksi taivas kirkastui ja keli oli lopulta ihan hyvä. Avoimen koirat aloittivat, ja me oltiin tokana parina Jennin ja Anjon kanssa. Vinha aloitti paikkamakuulla, ja jo sinne mennessä arvasin miten tulee käymään seuraamisessa, enkä valitettavasti ollut väärässä.  Vinha singahti liikkeelle lähdössä jälleen pitkälle eteeni ja joudun vähän hidastamaan jotta sain koiran takaisin vierelle. Seuraaminen oli kokonaisuutena edistävää, sinkoilevaa ja väljää. Kaikki jättöliikkeet menioikein, mutta edistäminen seuraamisessa pilasi kokonaisuudet ja lisäksi Vinha varasti (!!!) maahanmenon luoksetulossa (!!!) Nouto E, mutta hyppynoudossa ennakoi sivulletulon. Estenouto jälleen ok. Eteenmeno suora, maahan käskyn jälkeen Vinha juoksi vielä ainakin 5 metriä ja olin jo avaamassa suutani uuteen käskyyn kun se kuitenkin meni maahan. Yhteensä 86 pistettä, ykkönen jä 4 pisteen päähän.