Olin eilen kuuntelemassa agilityn alkeiskurssilaisille tarkoitetun luennon. Meidän alkeiskurssi tosin oli jo, mutta päästiin luennolle vasta nyt kun sitä ei  kesällä ollut. Jonkin verran tuttuakin asiaa, aika paljon hyviä vinkkejä ja jotain hyödyllisiä sääntöasioita. Tärkeimpänä kuitenkin oivallus siitä miten voin harjotella ohjausta itsekseni ilman esteitä. Valsseja tehtiinkin sitten kävellen jo luennon jälkeen lyhyellä iltalenkillä ja juosten aamulla. Lisäksi pohdin kaukana - lähellä kulkemisen opettamista kosketuskepillä. Olis kyllä kiva jos olisi yksikin este itsellä...

Ennen luentoa otin Urheiluhallin takana 3 kertaa ruudun niin että vein kosketusalustan noin 2 metriä ruudun taakse. Vinha oli autossa ruudun rakentamisen ajan, eka lähetys niin läheltä että se näki alustan (oletettavasti ;)). Juoksi hyvin ja suoraan alustalle. Luennon jälkeen ruutu samaan paikkaan ja lähetys kauempaa. Tokalla lähetyksellä yritin pysäyttää Vinkkarin ruutuun, mutta enpä onnistunut eikä etäisyyttä ollut edes sitä kokeessa vaadittua 25 metriä... Koira ehti aina ohi ruudusta ja tarjosi sitten alustan kosketusta kun kutsuin sitä takaisinpäin. Alan tulla sellaiseen johtopäätökseen että ruudun kouluttaminen pitäisi perustaa siihen että koira osaa mennä reunanauhan yli ja hakea keskipisteen (takapainotteisesti). Mun on siis pakko ottaa reunanauhat käyttöön treeneissä. Äh :(
Ruututreenien jälkeen (liikkeestä) istumisen ja seisomisen erottelua. Aika hyvä jo :) Pitää varoa liikaa hinkkaamista.