Kopsasin tämän muutellen peko-blogista, ihan kahteen kertaan ei viitsi kirjoittaa :) Tavoitteen mukaisesti viikonlopun aikana testattiin koirakoiden ja karttureiden taitoja tositilannetta jäljittelevissä tehtävissä eli hälytreeniä siis. Paikka oli todella luksusta peko-harrastajalle, käytössä loistavat maastot, valmiit ruuat, tottiskenttä ja maalihenkinä käytössä 20 varusmiestä!

Osallistajat jaettiin kuuteen ryhmään joista jokaisessa oli yksi hälytasoinen koirakko. Lauantain ensimmäinen treeni oli suunnattu tälle hälykoirakolle, ja hälykoiran ohjaajat olivat ryhmänjohtajia muiden toimiessa karttureina. Tehtävien pituus vaihteli, osa ehti tehdä useamman tehtävän jolloin ryhmän muitakin koiria käytettiin, osassa käytettiin vain yhtä koiraa. Mun ryhmässä ryhmyrin tehtävät oli jaettu hälykoiran ohjaajalle ja minulle, homma toimi hyvin ja koko ryhmä oli aivan loistava. Tehtävänä oli tarkistaa tienvierustoja yhteensä reilu 3 km. Koira oli todella tarkka ja merkkaili tien varresta paljon paikkoja, reilu tunti jäljen nostoon lähdettyämme, erinäisten kierrosten jälkeen (tien varressa oli mm. mun iltalenkkijälki, joka oli muutamia tunteja etsittävää jälkeä tuoreempi...) maastosta nousi jälki jota koira lähti ajamaan. Jälki ei ollut helppo, sillä oli ikää vajaa vuorokausi, maasto oli kuivaa ja keli tuulta ja auringonpaistetta. Tehtävä ei siis ollut koiralle todellakaan helppo. Mutta sinnikäs saksanpaimen selvitti homman Ajoimme jälkeä taukoineen yhteensä 5 tuntia. Jäljen pituus jäi arvailujen varaan, mittasin kartasta arviolta 5 km, ajan perusteella arvelimme 5-6 km. Nälkä, jano ja väsymys meinasivat kaataa kartturit matkalla, mutta koska koira ja ohjaaja jaksoivat, halusimme tietysti katsoa homman loppuun ja saada koiralle löydön palkkioksi hienosta työstä. Ja tulihan se lopulta: Jäljen päästä löytyi reilut 6 h metsässä makaillut varusmies! Itselleni sain tarpeellista oppia mm. jäljen nostosta/etsimisestä, ja uudelleen etsimisestä hukan sattuessa. Samoin kartturointia jäljellä on tullut treenattua aika vähän, mutta yllättävän hyvin pysyin kartalla vaikka mulla oli kulkiessa kädessä vain kompassi ja välillä tarkisteltiin toisen kartturin kanssa kartasta missä ollaan. Treenin jälkeen oli todella väsynyt olo, vesi loppui kesken ja aamupalan ja klo 18 illallisen välissä söin 2 myslipatukkaa... Klo 19 alkoi treenien purku, ja suunniteltu jälki Vinhalle jäi siis tekemättä, mutta treenasin molempien kanssa vähän tottista kentällä. Vinha teki aika hyvää seuraamista umpi vieraalla kentällä, hyppäsi hyvin ja pöydätkin olisi menneet suorilta läpi kokeessa. Riemuttimella oli vähän keskittymisvaikeuksia eikä maahanmeno meinannut muistua mieleen ollenkaan.

Sunnuntaina ryhmät jaettiin uusiksi ja minä olin RJ:nä kolmen hengen ryhmässä. Koirina Vinha ja 2-vuotias "kokeeton" tervu, kolmannella ryhmän jäsenellä ei koiraa. Nyt tehtävät olivat hieman lyhyempiä, ja erityisesti pyrittiin siihen että lauantaipäivän lepäilleet koiratkin pääsisivät hommiin. Meille tuli etsittäväksi kooltaa n.6-8 ha alue, tienvartta, osin metsää, ja osin hyvin avointa aluetta, pieni raunioalue ja paloalue. Lähdimme liikkeelle Vinhan kanssa ajatuksena kiertää sillä alue ja jättää rauniot tai paloalue toiselle koiralle. Ensin tienviertä metsän puolella, Vinha teki normaalin mittaista lenkkiä ja oli hyvin kuulolla. Suoläntillä se merkkaili jotain jälkiä, mutta ei lähtenyt ajamaan. Katsottiin rauniot ja jatkettiin alueen toista reunaa, osin metsää osin avonaista täyttömaata. Tuuli oli tässä vaiheessa kääntynyt, ja metsän laidassa ollut bunkkeri jäi tuulen alapuolelle, meille annettu alueen rajaus oli jokseenkin epäselvä. Vinha kuitenkin bongasi bunkkerin, toi ensin rullaa mutta ei perille asti, kävi uudelleen ja ilmaisi sitten hyvin. Bunkkeri oli jotenkin koskemattoman näköinen, toinen suuaukko oli teljetty pellillä ja tiiliskivillä ja koira istui tiukasti pellin edessä. Hetken ihmeteltyäni rupesin avaamaan peltiä ja takaa löytyikin hymyilevä varusmies joka oli selvstä tyytyväinen piiloonsa kuultuaan epäilevät "onkohan täällä joku" kommenttini peltiä avatessa  Bunkkerissa olleelta varusmieheltä saimme vähän vinkkiä siitä että lähistöltä voisi löytyä hänen kaverinsa joten palasimme hiukan takaisin tarkistamaan bunkkerin taakse jääneen pöheikön, sitten jatkettiin alueen kiertämistä aikomuksena jättää paloalue Taiston koiralle. Vinha nappasi kuitenkin alueelta tulleen hajun tosi kaukaa ja puikahti sisään paloalueen portista. Näin että sillä on haju, joten annoin sen työstää homman loppuun. Toinen varusmies löytyi lentokoneen rungosta korkealta, Vinha ei kiivennyt laatikolle hakemaan rullaa, näytölle mennessä hyppäsi sinne pienestä kehoituksesta. Kaikkiaan alueen tarkistukseen kului aikaa reilu tunti. Koira toimi tosi kivasti, liikkui hyvin, mutta ei kaahannut ja oli kuulolla Ensimmäinen ilmaisu olisi toki saanut tulla heti perille saakka. Kun alue tuli tarkistettua saimme uudeksi tehtäväksi tarkistaa samaa tienvartta jota olin jo edellisenä päivänä ollut tarkistamassa. Tuoreita jälkiä ei löytynyt eikä koira reagoinut eilisiin. Tein ohjaajan pyynnöstä pienen jäljenpätkän paluumatkalle ja sen koira bongasi kyllä hienosti.

Sunnuntaina ennen leirin päätöstä ehdin uittamaan koirat Luonetjärvessä. Lähinnä tarkoitus oli puhdistaa paloalueen vieressä kuralätäkössä uinut Vinha mutta aikaa jäi Riemullekkin. Ensin Vinha jota nappasi uiminen vain kepin kanssa, sitten Riemu. Pudotusta rannalta oli noin 20 senttiä ja Riemutin jäi ihmettelemään rannalle. Pudotin pienen kepin 2 metrin päähän rannasta ajatellen että Riemu kahlaisi hakemaan sen, mutta neitipä roiskaisi oikein kunnon loikalla veteen, ja porskutti ensin ennenkuin löysi kunnon uimarytmin. Riemu toi kepi käteeni ja sillä aikaa kuin huuhtelin Vinhan liivejä se pomppasi veteen uudelleen ihan omin nokkinensa. Jep, hauskan näköistä, mutta ei todellakaan turvallinen tapa mennä tuntemattomaan veteen hyppäämällä sinne metrin loikalla...