Aiemmin keväällä opetin Vinhalle pitkäkestoisen kosketuksen, ja kun kynsi alkoi kestää liikkumista otettiin jälkikepit treeniin mukaan. Lopputavoitteena on siis jälkikepeille/esineille ilmaisuksi maahanmeno. Miksi maahanmeno eikä noutaminen kun kyseessä on noutaja, liittyy siihen että pelastuskoira on parempi jos se ei koske esineisiin ja siihen että Vinhulalla on taipumuksia jatkaa löytynyt esine tmv. suussa etsimistä. Myös jäljestäminen avec sukka onnistuu hyvin... Lisäksi maahanmeno on rauhoittavampi ja neutraalimpi toiminto kuin nouto johon herkästi liittyy intoilua ja sitä taas haluan pois jäljeltä.

Näillä siis mennään ja on edetty seuraavasti: Jälkikeppien pitkäkestoinen kosketus kun keppi on mun kädessä, sama kun keppi on maassa ja sitten kosketuksesta vihjesana maahan. Vinha ei juuri yrittänyt ottaa keppiä suuhun. Kun homma toimi yhdellä kepillä lisäsin toisen ja myöhemmin laitoin jonoon 4 keppiä. Kaikki tämä ensin sisällä ja sitten terassilla. Useampi keppi otettiin suoraan terassille sillä sisällä ei mahdu. Kun Vinha ilmaisi täsmällisesti 4 keppiä, kunkin vuorollaan haistelematta seuraavia, siirsin kepit nurtsille. Keppien lisääminen oli vaikea vaihe sillä Vinha pyrki tarkistamaan kaikki ennenkuin ilmaisee ensimmäistäkään. Mikäli se ohitti jonkun kepin rangaistuksena oli kepin eli palkkion mahdollisuuden poistuminen. Mahdollisimman nopeasti jätin maahan-käskyn pois, ja myös koskeminen jäi pois ja Vinha alkoi tarjota suoraan maahanmenoa kun se tuli kepin kohdalle. Palkkasin ja palkkaan edelleen niin että koira pysyy maassa ja makupala tulee kepin kohdalta, tällä estän "jojoilun" ja pyrin siihen että keppi olisi koiran etutassujen välissä eikä sitä sitten metsässä tarvitse etsiskellä. Alkuun Vinha nousi naksusta ylös, mutta houkuttelin sen takaisin maahan antamalla namin alhaalta ja nouseminen jäi pois.

Pihanurtsilta siirryttiin aika nopeasti pellolle, siellä otin ensin yhden kepin harjoitusta ja tein sitten keppiruudun. Ruutu tallataan kuten makkararuutu, mutta sinne ei kylvetä ruokaa vaan pudotetaan keppejä. Laitoin ensin 5 keppiä, sitten 10. Ruutuja tein noin 2-3 viikon ajan suunnilleen 2 tai 3 ruutua kolme kertaa viikossa. Alkuun homma meni vähän turhan vauhdikkaaksi, ja Vinha teki laajoja reissuja ruudun ympärillä, mutta tajusi sitten nopeasti millä alueella keppejä on ja missä ei kannata haahuilla kun palkkaa ei tule. Koira on siis ollut koko ajan vapaana, tämän voisi tehdä liinassakin, mutta kun tiedän että rupean kuitenkin ohjailemaan koiraa ja estämään sen liikkumista olen pitänyt parhaana jättää koko liinan pois.

Keppiruuduista siirryin "keppipolkuun" eli tallasin tiheästi jalat vierivieressä pätkän johon pudottelin noin 5 metrin välein 10 keppiä. Tämä oli vaikea, Vinha meni helposti ohi kepeistä ja ilmaisi vain muutaman. Luulen että "jäljellä" oli niin voimakas haju ettei kepit erottuneet siitä sillä Vinha ei reagoinut osaan kepeistä mitenkään. Tein kuitenkin näitä noin 5 niin että Vinha malttoi rauhoittua kun se tajusi miten tiheästi keppejä eli mahdollisuuksia saada ruokaa on :) Keppipolku-harjoitusten onnistumiseen vaikutti kovasti se mistä suunnasta tuuli, vastatuulella nousee helposti vain pari keppiä mutta vauhtia on sitten senkin edestä...

Tässä välillä oli sitten parin viikon tauko kun treenattiin pääasiassa nomea, ja sunnuntaina illalla tein taas keppireenin lenkillä. Aloitin ruudusta joka meni hyvin. Sitten tein polun ja sekin meni hyvin (7/10keppiä ylös) siihen nähden että tyhmyyksissäni tein sen vastatuuleen. Lopuksi tallasin myötätuuleen noin 50 metrin mittaisen jäljen jolla oli 10 keppiä 7-15 askeleen välein. Tämä oli helpompi kuin keppipolku joka Vinhan nenään varmaan haisee kuin mikäkin valtatie. Jäljeltä nousi 9/10 keppiä eikä V hätäillyt ollenkaan. Seuraavaksi tehdään samanlainen ja sitten aletaan pidentää jälkiä. Pysyn kuitenkin vielä pellolla, sillä metsässä vauhti taatusti taas kasvaa, ja no, sitä peltoa nyt on siinä ympärillä paremmin tarjolla kuin metsää...