Keskiviikkona jouduin jättämään peko-treenit väliin useammastakin syystä (Vinhalla vesiripuli ja epäilys siitä että ripuli on tarttuvaa, myöhään töissä, karmea ajokeli...) mutta onneksi isäntä suostui toimimaan maalihenkenä Riemulle ja saatiin treenattua vähän ilmasuja. Ensin 5+4 toistoa ilman etsimistä, tavoitteena pidentää matkaa. Etäisyys maalihenkeen max. 20 metriä, jokaisesta onnistuneesta rullantuonnista palkaksi näyttö. Ekalla 5:llä homma meni pipariksi kahdesti siksi että Riemu pudotti rullan ennenkuin oli päässyt sivulleni. Molemmilla kerroilla rulla putosi aivan lähelleni siinä vaiheessa kun Riemu oli kääntymässä sivulle. Matkan pidentyminen lisää vauhtia, ja vauhdin lisääntyminen kasvattaa mahdollisuuksia säheltämiseen erityisesti palautusvaiheessa. Vauhdin lisääntyminen myös vähentää malttia istua paikallaan näytöllä, ja Riemu tuppaa tuppaamaan nokkansa kiinni maalihenkeen siinä vaiheessa kun maalihenki alkaa liikkua. Voisin ehkä jo palkkailla sitä välillä itsekin. Voisin myös treenata pelkkää näyttöä ja lisätä aikaa ja häiriöitä näytöllä istumiseen...

Toisella kierroksella kaikki 4 toistoa ok. Yhdelläkään toistoilla ei rullan ottamisessa tullut mitään virhettä. Sitten isäntä piiloon kolme kertaa, autotallin taakse, lumikasan taakse ja suulin puuliiteriin. Kaikilla näilläkin rullan ottaminen ok, yhdellä kerralla rulla putosi liian aikaisin mutta Riemu poimi sen itse ylös. Jälkikäteen ajatellen pudotettuja ja poimittuja ei pitäisi hyväksyä, joko rulla tulee perille tai sitten ei.

Aika valtava ero siinä miten rullan ottaminen sujuu kotona vs. treeneissä. Kotona kaikki menee tosi hienosti ja Isäntä on jo ihan kypsä irtorulliin ja eikä suunnilleen suostu treenaamaan koska en etene kiintorullaan, mutta sitten treeneissä rullan ottamisessa on vielä paljon sähellystä. Lähinnä ilmeisesti siinä että Riemu jää tökkimään kosketuskeppiä ennenkuin ottaa rullan. Ja maalimiehiltä vaaditaan melkoista reaktionopeutta kun koira tulee lujaa, tekee tuhat asiaa sekunnissa ja siihen pitäisi ehtiä vaikuttamaan...