Pyhäinpäivänä, eli lauantaina 31.10. ajelin Vinhan kanssa Laihialle LRPK:n kokeeseen. Onnistuin saamaan paikan samalle päivälle Hakukokeen päivä ja pimeäosuuteen, joten nyt oli mahdollisuus läpäistä koko koe yksillä kilsoilla. Tämä oli siis Pelastuskoiraliiton koe, eli tällä hetkellä kun ollaan Palveluskoiraliiton peko-ryhmässä me ei tuolla tuloksella varsinaisesti tehdä mitään, mutta haluan paristakin syystä suorittaa nyt molempien liittojen kokeet. Ensimmäinen syy on se että Palveluskoiraliiton PEHA-koe ei mittaa sitä miten koirakko toimii oikeaa etsintätilannetta vastaavassa tilanteessa, siinä ei ole tuota pimeäosuutta eikä se mittaa ohjaajan kykyä tehdä etsintäsuunnitelma. Toinen on sitten se että jos suoritan molempien liittojen kokeet mulla on hälykriteerit täyttävä koira asuimpa sitten missäpäin Suomea tahansa. Ja olen kyllä oikeastikin sitä mieltä että molempien liittojen hakukokeet testaa ihan tärkeitä asioita, ihanne olisi jonkinlainen yhdistelmä näistä. Jäljen osaltahan ei ero sitten ole suuri, SPKL:ltä vaan puuttuu jälleen se pimeä.

Päiväkokeessa ei ollut muita, joten pääsimme onnekseni suht vähän tallatulle alueelle. Lisäksi ei tuullut juuri ollenkaan, joten saatoin toivoa ettei Vinha bongaisi hajuja ihan hirveän kaukaa. Ensin otettiin hallittavuus, meille vaiken osa-alue  Koiran tuli seurata noin 50 metrin matka jonka jälkeen se jätetään paikalleen noin 20 metrin päähän siksi aikaa että ohjaaja saa kartan alueesta ja tekee etsintäsuunnitelman. Hallittavuus ei mennyt kovin kauniisti, mutta Vinha pysyi sivulla ja paikkamakuussa. Sillä on niin hirveä kiire etsimään ettei se oikein millään malttaisi seurata. Alue oli pitkän mallinen, kapeni toiseen päähän kolmioksi. Lähdin kiertämään sitä myötäpäivään, siihen suuntaan mihin rinne laski ja kohti kosteikkoa. Heti saatuaan luvan etsiä Vinha lähti puikkelehtimaan katajien lomasta alueen keskelle päin. Sillä oli haju, joten en liikkunut paljoa ja kohta se jo tulikin rullan kanssa. Näytölle menin muka kävellen, mutta juoksuksihan se kääntyi. Testaaja ei ilahtunut meidän näyttöjen vauhdista.... Sitten jatkettiin etsintäsuunnitelman mukaisesti tien reunassa kohti kulmaa ja metsään. Aika pian käännyttyämme kohti kosteikkoa Vinha sai taas hajun, paikallisti maalihengen ja toi rullan. Oli vähän kallioista ja ryteikköä, koitin jälleen himmailla näytölle. Tämä maalihenki oli ennen alueen pitkän sivun puoliväliä. Kolmas maalihenki oli alueen kärjessä, ehdimme kulkea hetken matkaa ja ylittää puron kun Vinha sai hajun. Nyt taisin jälleen malttaa kävellä näytölle, ja maastokin oli edelleen ryteikköistä. Kaikki maalihenget löytyivät 14 minuutissa, eikä testaaja keksinyt juuri moitittavaa, kaikki arvosanat erinomaisia

Pimeäkokeen alue olikin sitten jo ihan oikeaa ryteikköä, alue oli nyt kolmion mallinen, yksi sivu tietä, toisella oja ja kolmas hakkuuaukeaa. Korkeus laski hieman ojan suuntaan, mutta hakuuaukean puolella oli pieni kosteikko. Ilma ei juuri liikkunut. Saimme testaajalta alkuun varoituksen alueen ryteikköisyydestä ja lisäksi hän sanoi ettei ole ajan kanssa kovin tarkka, jos koira työskentelee saa mennä yliajalle jotta ehtii käydä koko alueen. No, näillä eväin lähdin liikkeelle ojan vartta aikomuksena kiertää alue vastapäivään alarinteen puoli ensin ja kuljin ryteikössä hyvinkin rauhallisesti. Vinha liikkui ensin suht lähellä, jopa rauhallisena ja ehdimme kulkea neljänneksen ojan vartta kun koira lähti. Kohta se tuli takaisin rullan kanssa ja puski hienosti tiensä ryteikön läpi rullan suussa perille asti. Näytölle se lähti normaalilla vauhdilla ja minä yritin hidastaa ja roikkua liinasta perässä. Kaaduin ensin kerran ja sitten päästyi liina käsistä. Onneksi maalihenki ei ollut enää kaukana ja löysin nopeasti koiran luo. En tiedä miten kauan se odottaisi minua maalihengellä ennenkuin lähtisi tuomaan rullaa uusiksi. Pk-puolta vartenhan on pitänyt harjoitella niin että koira todella odottaa näytöllä. Ilo toi rullan aika nopeasti uudellen jos jäin näytöllä jälkeen, minusta se oli hyvä, mutta pk-puolen sääntöihin se ei oikein käy. Ekalta maalihengeltä poikkesin hieman alueen sisään, ehkä 10-20 metriä ojan varresta. Vinha lähti aika pian ja kun kuulin se liikkuvan tosi kauas aloin huudella sitä takaisin. Se tuli kuitenkin vasta löydettyään maalihengen, ja koiran tuodessa rullaa testaaja totesi takanani melko lakonisesti "no sillä lailla", ja sitten taas lähdettiin... Otsalamppu ei oikein tahtonut pysyä paikoillaan, ja sen valahtaessa alas juoksin päin kuusenoksaa. Onneksi liina pysyi käsissä eikä sattunu, Vinha odotti kärsivällisesti kun keräsin itseni ja sitten mentiin taas. Nyt sain vauhtia vähän himmattua. Toinen maalihenki oli löytynyt juuri sieltä kosteikosta, jälkeenpäin tajusin että hyvin läheltä toista sivurajaa. Siis sellainen Vinhan klassinen bongaus: Maalihenki alueen toiselta rajalta 100 metristä ryteikön takaa... Vaikka olimme lähellä alueen toista reunaa päätin palata takaisin ojalle ja jatkaa etsintäsuunnitelmani mukaisesti. Ojalle palattuamme Vinha lähtikin taas aika pian selvittämään hajua, ja minä tyhmänä huutelin perään. Rulla tuli taas hienosti perille ryteikköön ja näytöllä onnistuin kaatumaan nyt jo kahdesti. Toisen kaatumisen jälkeen olin ihan varma ettei koira enää jatka näyttöä, mutta kärsivällisesti se odotti minua ja jatkoi sitten määrätietoisesti perille. Pakkasenliukastama pimeä ryteikkö ei todella ole kovin mukava paikka rullakoiran kanssa. Turvallisempaa olisi jos koira veisi näytölle vapaana, mutta jälleen tässä kohtaa tulee koesäännöt SPKL:n puolella vastaan. Muuten koe meni hienosti, aikaa kului nyt 18 minuuttia ja kaikki maalihenget löytyivät varmasti. Arvostelussa testaaja moitti koiran ohjattavuutta, se liikkui kuulemma liian kaukana ja minä olisin saanut olla huutelematta... Lisäksi sain noottia siitä että en toisen maalihengen löytymisen jälkeen jatkanut hakkuureunaa vaan palasin purolle alkuperäisen etsintäsuunnitelman mukaan. No, tuo nyt on makuasia, jos kolmas maalihenki ei olisi ollut alueen kärjessä olisimme käyneet osan alueesta kahteen kertaan. Mutta SPeKL:n haun loppukokeen päivä- ja pimeäosuus on nyt siis läpäisty. Toivottavasti ensi keväänä saadaan ainakin SPKL:n PEJÄ-kokeesta jälkitulos, ehkä ehditään myös SPeKL:n jälkikokeisiin. Samoin PEHA-koe täytyy käydä taas ensi vuonna.

Tähän mennessä kaikki pelastuskoirakokeet joita (liittoon katsomatta) on Vinhan kanssa käyty, on menneet läpi  Ja tämän kesän ja syksyn treenien ja koulutusten jälkeen alkaa tuntua että ollaan jo ihan toimiva tiimi. Harmi vaan ettei meille täällä ole mitään oikeaa käyttöä