Eilen torstaina olimme Vinhan kanssa häirikköinä peto-kokeessa. Olin siis henkilöryhmässä koiran kanssa ja V käyttäytyi oikein mallikkaasti. Juurikaan käskyttämättä se seurasi tiiviisti sivulla eikä vilkaissutkaan henkilöryhmiin tulleisiin koirakoihin. Näkee että on treenailtu aika paljon "henkilöryhmää" kiertelemällä muita koirakoita ja päin vastoin.

Ennen kentälle menoa kävin tallaamassa Outokummuntien ja Hopeakivenlahdentien kulmaan jäävään metsikköön noin 700 metrin mittaisen jäljen. Maasto osin heinikkoista taimikkoa osin kuivaa kangasmetsää. Alueella menee paljon polkuja ja kuntoradan reitti, oletusarvona siis että jäljelle voisi sen vanhentuessa osua joku koira tai ihminen kävelemään. Laitoin 4 esinettä, tein jonkun määrän kulmia ja ylitin hiekkaisen kävelytien kahdesti ja pari kertaa polun. Jälki ehti vanhentua reilun 2 h.

Lähdin nostamaan jälkeä tien suuntaisesti mutta aika läheltä koska en voinut tietää osuisiko lähelle muitakin jälkiä. Vinha otti taas jäljen ensin ilmavainulla, selvitteli vähän sen sijaintia ja jäljelle tultuaan tarkisti ensin takajälkeä melkein asfaltille saakka eli noin 15 metriä. Käänsi sitten oikeaan suuntaan ja jäljesti kohtuu tarkasti. Se teki välillä niitä tyypillisiä sivupoikkeamiaan, mutta kulmat meni aika tarkasti. Ensimmäinen esine nousi, samoin toinen nätisti. Jatkettiin aukeahkoa ruohottunutta aluetta jossa koira meni korkeahkolla nenällä ja minä olin ihan varma että olen tehnyt tien ylityksen aiemmin enkä muistanut kulkeneeni aivan pienen vesilammikon vierestä. Lisäksi luin gepsiäni päin prinkkalaa ja vedin koiran pois jäljeltä!!! Sitten haahuiltiin hetki hakemassa paikkaa josta jälki nousisi uusiksi, eikä homma tietysti onnistunut kun ei oltu jäljellä. Tultiin lähelle lammikkoa ja Vinha veti väkisin uimaan, sen jälkeen nosti jäljen kauempaa uudelleen ja hetken päästä olimme paikassa josta toinen esine oli noussut. Tässä kohtaa tajusin mokani ja kiittelin aktiivista toimintaani koiran ohjauksessa... Koskahan opin että se on koira jonka nenällä jäljestetään ei ohjaajan muisti!!! No, ohjaajan sättäämisestä huolimatta Vinha siis jatkoi jäljestystä, ohitti aiemmat haahuilujäljet, kävi jälleen uimassa lätäkössä ja jatkoi uimisen jälkeen nopeasti jäljestystä. Epäilempä että vesi oli vetänyt hajun puoleensa ja siksi koira niin halusi sinne aiemminkin, tämä uiminen ja veden maisteluhan on nähty myös muissa treeneissä. Loppu jäljestä meni häiriöittä, esineet nousi ja kävelytien ylityksetkin selvisi, toinen vaati pienen tarkistuksen. Hyvin meni siis lopulta, ja menisi paremmin jos antaisin koirani jäljestää rauhassa...