Viikonlopun reissun iloisia juttuja olivat Riemuttimen tokotreeni Kristan ja Mikan syynissä ja sitten vesityötreenit Somerolla Siitarin Helin komennuksessa.

Somerolla meillä oli aamupäivällä viiden alo-koiran ryhmä. Aloitettiin maalle tehdyllä ykkösmarkkeerauksella. Se oli simppeli ja suorituduttiin ihan hyvin. Mutta joka kerta itseäni ärsyttää se alkusättääminen. Pitäisi saada koira kerralla suoraksi perusasentoon, tai sitten ottaa rutiiniksi askeleen suoristus ennen heittoa/lähetystä. Sitten siirryttiin kaislikkorantaan johon oli tehty hieno baana meidän treenejä varten. Ensin ykkösmarkkeeraus veteen, sitten linjaa suoraan markkeerauspaikalle. Rimpu pudotti markkeerauksen palautuksen kun en ollut itse skarppina. Kaksi ekaa linjaa hyvin, pidennettiin matkaa koko ajan ja kolmannella matkan varrella olleet ihmiset oli liian suuri häiriö, Rimpun matka tyssäsi kesken. Meni kuitenkin sitten vielä kaksi hyvin. Oppina muistaa vahvistaa koiran eteenmenoa uudella käskyllä häiriöiden kohdalla ja silloin kun maasto vaihtuu, koira menee veteen jne. Turhaan ei käskyä kannata kuitenkaan huudella. Pitää myös muistaa kulkea itse suoraan kohti kohdetta jo lähetyspaikalle tullessa ja suunnata katse riistaan tai damiin jos mahdollista. Mun tulee tuijoteltua koiraa ja jalkoihini, tämä pitää muistaa korjata. Tässä tehtiin vielä toinenkin treenikierros, mutta mulla on ihan musta aukko siitä mitä tehtiin ja miten meni. Taisin keskittyä enemmän siihen että Riemu alkoi piipata ja jätin sen istumaan hieman kauemmaksi itsestäni sillä ajatuksella että se rauhoittuisi.

Sitten vaihdettiin paikkaa ja tehtiin linjaharjoitusta uomassa. Damit oli melko lähellä, joten koirien ei tarvinnut uida kovin pitkästi, mutta kylläpä se uomassa suoraan eteneminen oli hankalaa. Riemulla alkoi tässä vaiheessa jo vähän keittää yli, ensimmäisellä lähetysyrityksellä en saanut sitä suoristettua sivullani ja se piippasi, joten mentiin takaisin rannalle. Tokalla se lähti ensin kohtuullisesti, mutta sitten karkasi ja jouduin huutamaan takaisin. Palautukset oli meillä kaikkein hankalimpia sillä Riemu pyrkii automaattisesti rantaan heti saatuaan damin ja rannastahan se ei sitten lähde uimaan oikein millään. Houkuttelin melko reippaasti, myös toisella damilla, mutta eipä tuo nyt kovin hyvin toiminut. Pitäisi jatkaa vielä niitä treenejä että jätän koiran toiselle rannalle ja heitän damin väliin. Josko maanantaina menis hiekkakuopille Luikkuunjärven sijaan.

Iltapäivällä avo-voi koirat aloitti ensin lyhyillä motivoiduilla linjoilla pellolla, sitten tekivät linjaa samassa paikassa kuin me. Sitten linjaa uomassa pidemmillä matkoilla ja linjaa + markkeerausta jossa mielestäni erityisesti markkeeraukseen lähtö kulma viistosti uoman yli oli hankala. Tuo uomassa eteneminen oli kokonaisuutena yllättävän haastavaa, pitäisi löytää jostain tuollanen treenipaikka. Lisäksi tekivät hakua niin että alue täytettiin motivoiden, sitten siirryttiin uoman toiselle puolelle ja koirat lähetettiin ensin uoman yli, sen toiselle puolelle pysäytys josta sitten lähetys hakuun. Lisäksi lähihakua/hakua jossa pienessä metsikössä oli tennispalloja ja sen takana pellolla dameja. Koira piti ensin pysäyttää metsikköön etsimään pallo, sitten lähettää ko. alueen yli hakemaan dami. Damit ja pallot laitettiin niin että koirat näki. Pieni lähihaku ojan reunaan ja lopuksi vielä lähihaku rannasta ja sen perään linja ko. lähihakualueen ohi veteen samassa paikassa josta treenit aloitettiin.

Aamun treeneistä pitää muistaa myös muistipaikkojen käyttö koiran suuntaamisen opettelussa. Treenin voi aloittaa viemällä kaksi damia koiran nähden esim. 90 asteen kulmiin. Sitten rintamasuunta toiseen ja odotetaan että koira katsoo oikeaan suuntaan jolloin lähetys. Tätä voi sitten vaikeuttaa lisäämällä muistipaikkojen määrää ja etäisyyttä, ja ottamalla mukaan se että koiraa ei välttämättä lähetetä sinne mihin sen ensin katsoo vaan kerrotaan ettei sitä damia nyt ja kun koria katsoo seuraavaa damia, lähetetään hakemaan se. Tätä pitää testata pihalla, ei ole kovin suuria järjestelyjä vaativa treeni, mutta tekisi erittäin hyvää Riemulle joka mielellään tillittää minua ja on opetettu kysymään lupa katsomalla.