Eilen jälleen Kannuksessa. Tällä kertaa mulla oli melkeen soolotreenit, sillä vain yksi koirakko treenaili vähän meidän lisäksi tuo tunnin aikana. Otin heti molemmat koirat sisään ja jätin ne seinään odottamaan kun viritin ruudun. Ajattelin että Vinhan kanssa Riemu olisi hiljaa, mutta se huusi kuitenkin. Karmea meteli pienestä koirasta... Ilmeisesti se myös stressasi tästä jonkin verran, sillä Riemun treenit meni alkuun vähän enemmän ja vähemmän pipariksi. Aluksi palkkailin sitä vähän sivulla kulkemisesta. Se poikittaa tosi pahasti, joten en ole tehnyt tätä vielä kovin paljon. Naksautin nyt kontaktista ja palkkasin niin että pentu suoristui. Click for action feed for position-sääntöä siis vähän soveltaen... Riemu ei kuitenkaan oikein lähtenyt tähän, ei pysynyt kontaktissa vaan kaahaili hihnan verran edellä jne. Samaan aikaa noutoa treenaava sakemannipoika häiritsi ja kiinnosti sitä kovasti. Sitten tein kosketuskeppiä keskittymisen hakemiseksi, meni hyvin. Myös kepin koskemisen ja istumisen erottelu meni hyvin. Perään yritin tyhmänä noutoa, vaikka Riemu ei ollut kovin skarppina. Ehkä 10 toistoa yhteensä, mutta väleissä mietiskelyä ja toisaalle kurkkimista. Maksimissaan kolme toistoa selkeästi putkeen.

Sitten Vinha. Ensin ruutuun. Eka hyvä, tokallakin ok, mutta kolmannella heitin pallon kattoon, koira tuli pois ruudusta ja kun ei se saanutkaan palloa se jäi jumiin eikä mennyt seuraavalla enää ruutuun asti. Vein Vinhan huomaamatta nameja ruudun taakse ja sain sitten lopuksi vielä kaksi hyvää ruutuun menoa joista vapautin ruudun taakse palkalle. Perään seuraamisen paikallakääntymisiä. Katsoin peilistä, ja todella, käytän aika paljon vartaloapuja. Ja ilman niitä homma ei sitten oikein toiminut. Jätin mietintämyssyyn ja täytynee treenata näitä seuraavaksi kosketuskepin kanssa. Jonkun pitäisi vaan katsoa etten kääntele olkapäitäni... Kaukokäskyt meni kohtuu mallikkaasti. Treenasin niitä pitkään, 1-4 asennonvaihtoa putkeen ja sitten palkka. Vinha ei liikkunut juuri lainkaan, väärän asennon se otti kaksi kertaa. Toisella niistä se jäi kuuntelemaan jotain putken suhinaa eikä käsky mennyt perille. Äkilliset häiriöt on tässä liikkeessä pahoja. Kaukojen jälkeen tauolle.

Riemu oli toisella kierroksella, suoraan autosta, paljon keskittyneempi vaikka sama saksanpaimen treenaili jälleen. Tein vähän lisää sivulla kulkemista ja sitten maahanmenoa. Neiti tulee tosi tiiviisti kiinni mun jalkohin ja totesin että sille täytyy selventää että maahan voi mennä myös kauempana minusta Laitoin jalkojeni eteen kanisterin, yksi ei vielä haitannut, mutta kun ympäröin itseni kanistereilla meni Riemulla varvas suuhun. Odottelin jonkin aikaa ilman tulosta ja lopulta autoin kosketuskepillä. Tämäkin täytyy laittaa mietintämyssyyn ja työstää kotona.

Lopuksi vielä Vinhan kanssa oikeaan suuntaa. Jälleen kosketuskeppi vaaputtimessa oikealla, eli sama treeni kuin viime torstaina. Vinha lähtee varmasti kepille kun seison max. parin metrin päässä sen edessä antaessani käskyn, mutta kun venytin matkaa se alkoi arpoa lähteekö kosketuskepille vai samassa suunnassa kauempana olevaan ruutuun. Lyhensin matkaa ja homma sujui taas hyvin. Mutta totesin että matka täytynee venyttää ohjatunnoudon valmiisiin matkoihin ennenkuin otan vasemman käsittelyyn. Niin, tai sitten ei, molempien suuntien pitäisi olla yhtä vahvat ja jos teen oikean ensin kovin valmiiksi voi olla vaikeaa saada vasemmasta yhtä vahva. Kenties siis sittenkin vasen peliin nyt ja matkaa vasta kun suuntien erottelu onnistuu. Lopuksi vielä ruutuun lähetys. Nyt pysähtyi ruudun eteen, mutta jatkoi välittömästi riittävän pitkälle ruutuun. Ihan ok. Jatkossa vielä lisää tuota ruudun taakse palkkausta. Vaikkei tuo ruuduttelu nyt muuten niin putkeen mennytkään eilen niin ihana koira kun se pysähtyy käskystä ruutuun vaikka tietäisikin että palkka odottaa siellä takana.