Sunnuntaina pääsin vihdoin flunssaltani ulos ja illalla vähän treenasinkin. Otin molempien noutajien kanssa linjan ja markkeeraustehtävän yhdistävää tottelevaisuustreeniä. Koskapa isäntä on nyt vuorostaan taudissa sain heitellä dameja ihan ite, ja paljastui että Rimppis lähtee edelleen hiippailemaan istumisesta perääni kun sen kierrokset nousevat, grrr

No, siis Riemu ensin: Laiskuuttani en käyttänyt kohdetta vaan vein eteenlähetysdamin muistina koiran odottaessa istumassa. Sitten käännyin koiran kanssa 180 astetta, seurautin pienen matkaa (Riemu seurasi tosi hienosti), jätin istumaan ja kävelin heittämään 1-markkeerauksen. Sitten käännyttiin taas, otettiin ohjausdami ylös, käännyttiin ja Riemu haki markkeerauksen. Meinasi taas varastaa "kato" käskyllä ja päätinkin sitten lennosta että jätän markkeerauksista koko kato-sanan, mutta otan pienen askeleen koirasta taaksepäin, ikäänkuin nojaudun taakse enkä ole koiran vieressä kuten lähettäessäni sitä linjalle ja sitten joko vain odotan että koira katsoo markkeerauksen suuntaan jolloin se saa lähteä tai näytän oikealla kädellä koiralle suuntaa sille markkeeraukselle jolle haluan sen lähtevän.

Toisella kierroksella pikkuneidin innostus kasvoi eikä homma sitten enää sujunutkaan. Vein ohjausdamin eri paikkaan, ja kun yritin kääntään koiraa markkeerauksen suuntaan se ei kyennyt irtoamaan ohjauksesta niin että olisi tullut sivulle. Hain ohjausdamin pois, vein eri paikkaan ja nyt kääntyminen ok. Mutta sitten Riemu hiippaili perääni kun kävelin kauemmaksi heittämään markkeerausta. Meinasin hermostua, joten katsoin parhaaksi toimittaa Rimpulan aidan sisäpuolelle jäähtymään ja otin Vinhan välillä treenaamaan.

Vinhalle melkein sama treeni kuin Riemullekkin, eipä tuossa pihassa paljon muut pysty. Ohjausdami oli vietynä ilman että Vinha oli nähnyt sen paikkaa, mutta se tiesi kyllä mitä treenataan. Niimpä seuraaminen meinasi mennä kyykkimiseksi ja edistämiseksi, mutta kun pysähdyin V korjasi ja sen jälkeen se seurasi todella hienosti! Hämmentävää, se on siis oppinut jotain kun seuraamista on tässä talven aikana hinkattu Tommyn ohjeilla!!! Hyvästä seuraamisesta lähetin palkaksi linjaan, lyhyt ja helppo, jatkoi suoraan jopa hangen puolelle ennenkuin sai hajun. Sitten vein eteenlähetysdamin, seurautin jonkun aikaa ja heitin kakkosen 180 astetta ohjausdamista. Yritin lähettää kakkoselle niin että näytän suunnan sille damille jolle haluan koiran lähtevän, mutta tottahan V teki taas omia ratkaisujaan ja puikkasi siitä käteni alta sille toiselle markkeerausdamille. Noh, totuudennimessä juuri tätä sille ei ole koskaan opetettu, neiti on saanut aina itse päättää mihin se menee. Joten sehän menee sinne minne se parhaaksi katsoo... Ohjaaja taas voi katsoa peiliin... Lopuksi V haki pois ohjausdamin ja sai palkaksi siitä damipallon. Vihdoinkin, voi sitä onnea pienen noutajan naamalla

Sitten Riemu takaisin kehiin. Oletettavasti se ei ollut paljon jäähtynyt pihassa Vinhan treeniä katsoessaan, ja perääni hiippailu jatkui heti kun lähdin viemään ohjausdamia. Hermostuin ja huomautin asiasta, mutta Riemu tuli jälleen perääni kun lähdin heittämään markkeerausta. Hermostuin vähän lisää Tämän jälkeen Riemu sitten malttoikin pysyä paikallaan, joten otin vielä yhden, siis kolmannen ohjaus + markkeeraus tehtävän, nyt heitin 2 markkeerauksen. Lähettäminen ylläkuvatusti kakkoselle toimi tosi hienosti kunhan muistin sanoa istu ennenkuin näytin Riemulle suunnan. Se myös ymmärsi tätä edeltäneillä ykkösillä nopeasti että lähtöluvan saa kun katsoo heiton suuntaan. Taitava. Kun se vain malttaa mielensä se on jotenkin niin pehmeästi ohjattava ja äärettömän tunnollinen Mutta koskapa se paikallaoleminen on vaikeaa otettiin loppuun vähän häirittynä istumista. Heittelin siis damia ilmaan ensin kauempana ja sitten yhä lähempänä Riemua, välillä kävin palkkaamassa makupalalla ja neiti istui aivan hievahtamatta paikallaan. Vaihdoin damipalloon sillä damille en halua vapauttaa leikkimään tässäkään treenissä, dameilla ei leikitä, piste. Kun vedin damipalloa aivan Riemun nenän edestä pitkin maata Riemu nosti takapuolensa mutta istui heti kun pallo katosi selkäni taakse. Lisäksi se tarjosi pari kertaa maahanmenoa mutta muuten pysyi hienosti paikallaan. Ja sai lopuksi palkaksi singahtaa damipallon perään. Ja voi sitä autuutta kun se sai lennättää damipalloa pitkin pihaa ja kiskoa sitä mun kanssa