Viime lauantaina kolmen hengen porukalla raunikselle, treenattiin ilmasuja parkkikselta alkavalla hiekkalakeudella Riemun edellinen vastaava treeni meni loistavasti joten odotukset oli korkealla. Otimme keskilinjan parkkiksen kulmasta aidan kulmaan ja "maalihenget" eteni molemmin puolin keskilinjaa niin että etäisyys kasvoi pikkuhiljaa. Yhteensä 6 toistoa, joista valitettavasti vain puolet onnistui Kahdella ekalla lähetyksellä Riemu melkein koski keppiin mutta ei ihan, joten joutui hakemaan rullan uusiksi. Lisäksi jostain syystä toisella lähetyksellä vasemmalle se ensin vähän hummaili Ninan vieressä, eikä meinannut millään koskea, ja joutui käymään useamman kerran, homma onnistui vasta kun Nina kääntyi vähän sivuttain niin ettei Riemu juossut suoraan kohti. Oikealle Riikalle toka ja kolmas lähetys nappeja, samoin vika lähetys Ninalle. On meillä vielä töitä tehtävänä.

Vinhalle yliheittoa, maalihenget kaksi kertaa umpipiiloissa, ja oikealla vikat aidan kulmassa olevan mäen rinteessä ja mäen päällä. Jätin Vinhan maalihengeltä näytön jälkeen palatessamme istumaan n. 20-30 metriä keskilinjasta, kävelin itse keskilinjalle ja kutsui + lähetin suoraan siitä pistolle. Nämä meni kyllä hyvin, ja Vinkula malttoi aika kivasti istua paikallaan odottamassa kutsua Vikalla lähetyksellä sen olisi pitänyt juosta suoraan kukkulanrinnettä ylös, mutta se kaarsi vasemmalle ja ohi, ja jouduin lähettämään uusiksi. Ilmasuissa ei huomauttamista.

Kyllä Vinhassa vaan on eri lailla poweria tässä hommassa kuin Riemulla, sitä ei voi kieltää. Riemu menee kyllä ripeästi, mutta ei täysillä rullan hakuun, näytölle kuitenkin paremmin. Vinha painaa koko ajan sen 100 lasissa. No, ehkäpä tuo Riemutin on sitten jatkossa helpommin hallittavissa, ja uskon että into tulee mukaan kunhan ilmasuun saadaan varmuutta.

Ennen treenejä kävin metsästämässä puhelinta kaupungista. Näyttää siltä että se on tilattava netistä, tosi pienet valikoimat Ericsoneja täällä on. Kaupungilla kävin myös Voiman kanssa pienen lenkin. Lukuunottamatta yhtä kauempana menneen koiran aiheuttamaan kiihtymistä, poika käyttäyi oikein kivasti.

Sitten treenien jälkeen, oikein kivalla fiiliksellä mentiin koko porukka iltalenkille Santahaan-Harrinniemen metsään, ja oltiin jo tulossa autolle päin kun törmättiin sakemanniin Melkoisen kokoinen uros singahti täysin varoittamatta paikalle, en ehtinyt tekemään mitään. Likat oli tietysti etujoukoissa, eikä siinä mitään, urosta kiinnosti nartut. Valitettavasti se liimautui Riemun kantaan, Riemu lähti karkuun ja sakemanni perässä. Olisi perhana mennyt Vinhan luo niin olisi saanut päihinsä... Kutsuin Riemua luokseni kun näin että sitä pelotti ja se tulikin nopeasti. Tyhmänä en vain tajunnut varautua samalla ja siirtää Voimaa turvaan, ts. selkäni taakse, ja hetkessä sakemanni uros oli nokakkain mekkaloivan Voiman kanssa ja samantien sen päällä. Ja minä puolustauduin millä voin, hakkasin sakemannia flexin kotelolla päähän niin että paukkui... (koira raasulla mahtoi olla päänsärky lauantai-iltana...) Sakemanni oli varmasti oikeasti ihan tervepäinen, eikä se tullut tappomeiningillä päälle, ja kahden paukautuksen jälkeen se pysähtyi ja katseli hetken hyvin hölmistyneenä minua. Sitten mylläkkä jatkui vielä ennenkuin sakemannin isäntä ehti paikalle. Koira lähti nopeasti isäntänsä luokse, ja todettiin ettei kummastakaan uroksesta löytynyt reikiä. Onneksi ei siis fyysisiä vammoja, mutta voi perkele sentään että harmittaa se henkinen puoli. Olen tähän asti onnistunut välttämään vastaavat tilanteet, ja Voima on suhtautunut toisiin koiriin positiivisesti (vaikkei se välttämättä aina siltä näytä), se yritti esim. kaveerata uudelleen eräänkin tiibetinterrieri uroksen kanssa joka rähjäsi sille näyttelykoulutuksessa. Toivottavasti ensimmäisen 2 ikävuoden positiiviset kokemukset ja Voiman itseluottamus jättävät tämän yhden varjoonsa. Ja toivottavasti Riemutin ei myöskään ala pelätä sakemanneja