Tiistaina 17.5. startattiin pk-koekausi jälkikokeella Kannuksessa. Ei mennyt ihan yhtä hienosti kuin viime vuonna, kun HK2 napsahti 1-tuloksella het ekasta kokeesta. Ennen koetta pysähdyin metsälenkille Kajaanintien varressa ja koiria autosta ottaessani tapahtui jotain. Olin laskenut noutajat ulos ja otin juuri Voimaa flexiin kun takaa kuului kova kiljahdus ja samantien Vinha hiippaili viereeni täristen häntä koipien välissä. Se vältteli selvästi Riemua, joten epäilin että R olisi juossut tavalliseen tapaansa Vinhaa päin ja osunut pahasti. Lähdin kuitekin pikkuhiljaan kävelemään, Vinha reipastui ja liikkui lopulta ihan normaalisti. Päätin siis jatkaa matkaa kokeeseen ja katsoa nouseeko jälki vai miten käy. Tarkastuksessa ja jäljen nostoa odotellessa Vinha piti häntää hiukan kaarella, mutta vasta illalla kotona tajusin, että sillä onkin todennäköisesti lievä vesihäntä!  Olinhan uittanut sen sunnuntaina ja laittanut märkänä viileään autoon sekä kastellut uudelleen sateessa maanantaina, tosin silloin laitoin autoon BOT-takin päälle. No, vuoroa odotellessa V oli kuitenkin ok, ja jäljen nosto meni kohtuullisen hyvin. Jonnin verran koira veti vasemmalle ja tarkisti heti janan alussa jonkun hajun vasemmalta, mutta muuten eteni suoraan, oli rauhallinen ja nosti jäljen janan päästä todella varmasti ja tarkasti. Tuuli niin paljon että Vinhula-tyylillä jälki olisi kyllä voinut nousta jo janan puolivälistä ilmavainuisestikin... Jäljellä Vinha meni suorastaan hiljaa, osin jopa liina löysällä, huolimatta siitä että jälki oli hyvin helpossa maastossa ja siinä oli paljon suoria pätkiä. Ensimmäiset kolme keppiä nousivat varmasti, neljännen kohdalla V teki jonkin koukkauksen, mutta ymmärsin katsoa paikan tarkasti ja yhteistyöllä keppi nousi. Sitten tultiin taimikkoon ja siellä V meni ohi 5. kepistä. Pian taimikon jälkeen nenä nousi ja Vinha vilkaisi taakseen niinkuin se aina tekee kun ei ole ihan tarkasti jäljellä. Tässä kohtaa mun OLISI PITÄNYT pysäyttää se, pitää juomatauko ja sitten jatkaa, mutta minäpä menin vain perässä ja toivoin parasta. Jonkin matkan päästä Vinha kaartoi tielle, tulimme tien yli ja näin ALO-koirakon 50 metrin päässä jolloin ymmärsin ettemme todella voi olla jäljellä. Lähdin laatikoimaan jälkeä uudelleen ylös, aikaa paloi, mutta lopulta jälki nousi uudelleen taimikosta ja Vinha ilmaisi sen 5. kepin. Tässä vaiheessa katsoin kelloa, aikaa keppien palautukseen oli 30 sekunttia joten ei kannattanut enää edes yrittää ja päätin katsoa nousisiko 6. keppi vielä. Vinha jatkoi kuitenkin jäljestystä nenä ylhäällä haahuillen ja olisi vienyt minut samaa reittiä tielle kuin aiemminkin, joten luovutin. YT:ltä sitten kuulin 6. kepin paikan ja totesin että olimme taimikon jälkeen kulkeneet ihan oikeaan suuntaan, mutta 5-10 metriä jäljen sivussa, tuulen alapuolella. Olisi siis kannattanut todellakin PITÄÄ tuo em. TAUKO tai b) edes lähteä nostamaan jälkeä uudelleen kulkemamme pätkän EDESTÄ ei takaa, eli reitiltä jolla oli jo meidän oma tuore hajuvana... Tällä olisi aika riittänyt ja jälki ehkä noussut niin että se kallisarvoinen kuutonenkin olisi löytynyt. No, ehkä ensi kerralla teen sitten parempia ratkaisuja... Mulla on todellakin paljon oppimista jäljen ja varsinkin jälkikokeiden suhteen, yllättäen on alkanut tuntua että jäljellä ohjaajan ratkaisut ovat lopulta tärkeämpiä kuin hakukokeessa.

Treenin vuoksi otin vielä esineruudun, kylläpäs se näytti taas isolta Treenaan selvästi todellakin pieniä alueita. Ruudussa sivutuuli, joten lähetin lähetyssivun toisesta kulmasta ja pian nousi nännikumin puolikas, jota Vinha hiukan ulkoilutti ruudussa ennenkuin malttoi tuoda minulle... Uusi lähetys keskeltä, ja takaa ylös joku saderukkasen pala, nyt ymmärsin kehaista kun näin että koiralla on esine suussa ja se palautui todella ripeästi. Esineruudusta 29/30 pistettä, samoin jäljennostosta saimme 29/30. Olis tullut aika hienot maastopisteet jos... Sain kuitenkin hyödyllistä oppia, myös esineruudusta. Tuomariharjoittelija vahvisti että kehaisu silloin kun koira nostaa esineen on todellakin ihan ok, eikä vähennä pisteitä. Arvosana alee jos ohjaaja avaa suunsa sitten kun koira on jo tulossa. Mun mielestä tämä on hassua, noutaja (ainakin Vinha) kyllä tuo jos on lähtenyt tuomaan, mutta sille on vaikeaa "luopua" ruudusta ja etsimisestä ja lähteä palauttamaan. Vaan sopii meille Joskus on ihan kivakin että pk-kokeet on suunniteltu ajatellen kaikkein tyypillisimpiä pk-rotuja, paimenia

Ei siis menty tottikseen, onneksi niin, sillä illalla ja seuraavana aamuna totesin että koira tosiaan on kipeä. Onneksi eilen illalla se piti jo häntää ihan normaalisti. Kannuksessa otin vielä Riemuttimellekin pienen esineruututreenin koeruudussa. Jätin Riemun istumaan niin että se näki kun vein hanskan, mutta heitin hanskan kuitenkin niin ettei se tarkasti nähnyt paikkaa. Riemu lähti vauhdilla, etsi tarmokkaasti ja palautti hienosti, molemmat kerrat Se ei yhtään jää miettimään vaan kääntyy salamana minua kohti heti kun hanska on suussa Ilmeisesti tuo palauttaminen on todella osin myös koirassa oleva ominaisuus, ei pelkkä koulutuksen tulos, sillä vastaavassa tilanteessa, vastaavassa iässä Vinha jäi miettimään esine/dami suussa.