Vielä toukokuun alkupuolella tuntui hyvältä ajatukselta ilmoittaa Riemu nome-B kokeeseen. Arvelin että kunhan vain saisin riistojen palautuksen kuntoon, meidän pitäisi kyetä jopa 1-tulokseen. Ilmoitin siis ja saatiin paikka Nivalaan 25.5. Aika on mennyt nopeasti eikä vesitreeniä ole tehty lähellekään riittävästi, mutta kun paikka on, pitää mennä, joten tällä viikolla oli sitten viimeistelytreenien paikka. Tarkemmin ottaen tehtiin kevään ainoat kokeenomaiset treenit, jotka olisi ollut parempi tehdä jo alkuviikosta, mutta Kannuksen tyttöjen kanssa saatiin aikataulut soviteltua tälle päivälle.

Treenattiin taimitarhan takana lammella. Siellä pesii taas joutsen ja se vähän rajoitti tilankäyttöä, mutta hyvin mahduttiin. Ensin alo-koirille, eli Ferrolle ja Riemulle hakua, vesimarkkeeraus ja ohjaus. Ferro teki ensin, ja toisen koiran jäljet hakuruudussa auttoi Riemua selvästi. Tuuli oli nimittäin myötäinen, joten riistoista piti juosta ohi jotta sai hajun, ja ruutu pidempi kuin missä olen treenannut. Riemu aloitti haulla ja toi ruudusta vaakun, sitten palasi tyhjänä, en lähettänyt uudelleen mutta kävelin ruutua kohti. Riemu lähti uudelleen ja onneksi löysi pian lokin. Lokin ottamista piti vähän miettiä, sitä ei taida olla ollut kuin kerran taippareiden jälkeen. Sitten kakkosmarkkeeraus josta toinen mättäälle ja toinen vedenrajaan. Riemu olisi halunnut hakea ensin ekan heiton, mutta jostain syystä laitoin sen hakemaan tokan ensin ja se oli virhe. Toka heitto oli nimittäin tuulen alla ekaan nähden, joten hyvän muistikuvan lisäksi Riemu sai siitä hajun hakiessaan toista. Lisäbonuksena olin vielä myöhässä pillityksen kanssa joten Riemu ehti kiipeämään mättäälle riistan kanssa. Ja jotta kaikki olisi ollut täydellistä, tajusin että riista suussa veteenmenoa ei ole tullut yhdessäkään treenissä samalla hetkellä kun Riemu jäi empimään rannalle eikä uskaltanut hypätä veteen. Palauttamisen sijasta se lähtikin siis toiselle riistalle, onnistui reippaana noutajana ahtamaan suuhunsa telkän lisäksi tavin, ja lopputulemana sitten palautti mulle kakkosmarkkeerauksen molemmat riistat samalla kertaa... Siistiä... No otettiin sitten vielä ykkösmarkkeeraus samaan paikkaan kuin kakkosen toka heitto ja nyt palautus meni hyvin kun pillitin ajoissa. Sitten Riemu haki ruudusta kaksi riistaa lisää ja lopuksi ohjaus ekan heiton paikkaan. Riemu ei lähtenyt ekalla lähetyksellä vaan jäi empimään rantaan. Lähetin uusiksi, hetsasin hiukan ennen lähtölupaa ja nyt meni paremmin. Mutta edelleen Rii-Rii empi veteentuloa riistan kanssa.

Avo-koirien treenin jälkeen vedettiin Ferrolle ja Riemulle jäljet kanilla. Riemulla oli vähän liikaa vauhtia ja se meni nenä kovin ylhäällä, mutta selvitti jäljen tarkasti ja palautti pupun perille saakka.

Välissä treenattiin avo-koirat, niiden hakuruutu oli meidän markkeraus- ja ohjauspaikan vieressä. Lopuksi halusin ottaa Riemun kanssa vielä pari ohjausta joista pitäisi tulla maalta veteen palauttamaan ja viisaana vien kaksi damia samaan paikkaan missä aiempi ohjaus oli. Yhtään ei tullut mieleeni että riistatreenien jälkeen ei ole kovin viisasta treenata dameilla, ei varsinkaan paikassa jossa on vielä uoreena ne paljon voimakkaammat riistan hajut. Toinen ohjausdameista oli jäänyt vesirajaan ja näkyi siitä, joten ekaan ohjaukseen Riemu lähti hyvin. Se kiipesi maalle damin kanssa, mutta tuli veteen melko reippaasti. Toka dami oli sitten vähän liian pitkällä maalla. Riemu lähti eteen, mutta veti heti oikealle kohti avo hakualuetta. Se pysähtyi pilliin, kääntyi hyvin vasemmalle, mutta juoksi sitten tosi harmittavasti ohi damista. Nenä ei selvästikään ollut "kalibroituna" dameille ja riistojen hajut oli vielä liian voimakkaita. Riemu jatkoi ohi ohjausdamista, kääntyi oikealle, lakkasi kuuntelemasta pilliä ja häipyi kauas avo hakualueelle. En ihan tarkkaan nähnyt missä asti se kävi, mutta onneksi alueelta oli haettu pois koirilta jääneet riistat! Olispa ollut loistavaa kun se olisi tuosta löytänyt palkaksi vaikka kivan tavin... Hetken etsittyään se tuli kutsusta pois, palasi ohjausalueelle ja poimi damin matkaansa.

Viimeistelyt ei siis ihan putkeen, mutta onneksi ylläreitä ei tullut muita kuin tuo että veteenmeno onkin vaikeaa riistan kanssa! Palautukset oli tosi hienoja, tai siis sellaisia kuin ne oli viime keväänä ennenkuin koko homma jotenkin hajosi kappaleiksi. Sukkahousuvaakkujen kanssa treenaamisesta on siis ollut hyötyä :D