Kokkolan poliisin Vapepa-vastaava kenttäjohtaja järjesti meille eräänlaisen "katsastustreenin heinäkuun lopulla. Treenattavina olivat toinen hälykoiramme ja puolivalmis Vinha. Paikkana varikkoalue, keli lämmin mutta ei onneksi kuuma ja luvattu sadekin jäi tulematta. Meitä oli paikalla yhteensä 5, ja Vinhan kanssa saatiin peräämme kaksi kartturia. Ensimmäinen tehtävä oli pienehkön alueen tarkistus. Eksyneen marjastajan kännykkä oli paikannettu alueelle ja nyt haettiin lähinnä esinettä tai jälkeä.

Ryhmäni kanssa lähdimme ensin nostamaan jälkeä punaisella rajatun alueen eteläreunaa, suunnilleen lännestä itään kohti rakennusta nro ?. Mitään jälkeä ei noussut eikä koira oikein kunnolla edes reagoinut ennen kuin pääsimme rakennuksen kulmalle. Tutkimme rakennuksen, Vinha olisi kovasti halunnut sinne sisälle, ja sitten rakennuksen kulmasta se lähti jäljelle (?) joka päättyi noin 20 metrin päässä tielle. Lähdimme sitten tutkimaan aluetta haulla, alueen luoteiskulmasta löytyi vesipullo, Vinha reagoi siihen mutta ei noutanut eikä tietysti ilmaissut mitenkään. Jälleen muistutus siitä miten hyödyllistä olisi jos se osaisi ILMAISTA esineet. Tosin tuo pullo oli kyllä ihan noudettavan kokoinen. Löydön jälkeen meidät käskettiin takaisin johtopaikalle. Tositilanteessa olisi ehkä pitänyt tarkistaa lähteekö pullolta jälki. Alueella olisi ollut vielä jonkinlainen purkin kansi, mutta sille asti emme ehtineet.

Tällä aikaa toinen ryhmä oli löytänyt marjaämpärin ja lähtenyt ajamaan jälkeä ämpäriltä. Hetken odoteltuamme saimme käskyn lähteä jatkamaan tuota Miran aloittamaa jälkeä. Jäljen nosto oli helppo kun toinen näytti viimeisimmän esineen paikan. Jälki kulki kohtuullisen simppelisti ja sitä mentiin vauhdilla, onneksi kartturit pysyivät hyvinkin esimerkillisesti perässä ja kartalla samaan aikaan Ensin löydettiin ojan pohjalta sukka (006), sitten toinen samanlainen (007) läheltä voimalinjaa. Toisen esineen jälkeen tehtiin ylimääräinen lenkki: Marjastajan istumapaikka puukehikossa houkutteli Vinhan kulmasta väärään suuntaan ja se jatkoi esineiden 7 ja 8 välissä olevan tien yli ja lenkin talon takana ennekuin palattiin taas tien yli takaisin jäljelle. Mulle tämä oli hyvä oppimisen paikka, Vinha tekee nopean ja pienen, mutta selkeän vilkaisun taakse minuun kun on “ulkona” jäljeltä, tämä on tapahtunut pari kertaa ennenkin ja nyt sain jälkikäteen tietää tarkalleen paikat josta jälki meni ja muistin missä Vinha vilkaisi minua. Erittäin mielenkiintoista. Mielenkiintoista oli myös se että koira hyvin itsenäisesti jatkoi työskentelyä ja löysi jäljen uudelleen vaikka lenkin pituus oli varmasti ainakin 30, jopa 50 metriä.  Alla olevassa kuvassa jäljestäjän kulkema reitti eli siis oikea jälki. Ylimääräisen lenkin jälkeen löytyi sitten vielä yksi sukka ja lopulta pöllähtänyt marjastaja nokkospuskista Aika lähelle tultiin ennenkuin minä huomasin marjastajan, eikä Vinhakaan kauempaa mielestäni nostellut nenäänsä. Vinha ehti myös  ilmaisemaan maalihengen vaikka olin suht lähellä sen perässä. Ensimmäinen kerta kun se suoraan jäljestyksestä ilmaisi löytyneen ihmisen Ei hassumpi treeni Eli onneksi ei sössitty mitään erityistä, enemmän olisi saanut olla väkeä paikalla, meidän todellinen joukko hälytyksen tullessa voi jäädä aika pieneksi.