Lauantaina 2.1.2010 ajelin taas etelään ja Marjutille. On kyllä todellinen onni että on tuollainen ystävä jolla on aina petipaikka vapaana ja tilaa kahdellekin koiralle tulla kyläilemään. Onnellista on myös tietysti se että koirat tulee helpoilla järjestelyillä toimeen keskenään myös sisätiloissa ja kaikkien olo on suht stressitöntä. Viikonloppu meni ulkoillessa ja oleillessa, sunnuntaille suunniteltiin kyllä treenaustakin, mutta oli liian kylmää.

Maanantaina 4.1. Huima sitten leikattiin. Skutnab teki vasempaan lonkkaan lonkkanivelen nivelpussin kiristyksen. Leikkaus kesti vajaan tunnin ja meni ilmeisen hyvin. Kuulemma nivel ei ollut pysynyt ollenkaan kuopassaan vaan Lazlon mukaan "se roikkui kuin sukan varassa" eikä lihaksia juuri ollut. Mutta Skuti antoi hyvän ennusteen, jopa metsästyskoira tuosta voisi vielä tulla. Itse en tällä hetkellä uskalla toivoa muuta kuin että saan koiran joka voi lenkkeillä ja liikkua normaalisti ja elää suht kivutonta kotikoiran elämää.

Kotimatkalle lähdettiin hiukan ennen neljää ja pakkasen ja pyryn keskeltä selvittiin Pahkanevalle seitsämän tunnin ajomatkan jälkeen. Huima nukkui Jalasjärvelle asti, mutta sieltä lähtiessäni se kampesi istumaan auton takaloosterissa ja loppumatkan yritin sitten tuupata tulemaan niin lujaa kun uskalsin ettei herra ehtisi virkistyä liikaa ja keksisi ryhtyä availemaan tikkejä. Kotona pedattiin sekä koiralle että emännälle takkahuoneen lattialle, toiveissa unta mutta tuloksena tietysti levoton yö ja aamuyö. Huima halusi pissalle jo yöllä, ja toisella yrittämällä saikin pissat tehtyä. Seitsämältä se sitten heräsi todella, halusi ulos ja teki molemmat tarpeet jonka jälkeen piti saada ruokaa. Kana-kasvismössö maistui ja syömisen jälkeen sain Huiman pariksi tunniksi makuulle puruluun avulla.

Väsynyt potilas peiton alla.

Leikkaushaava on noin 10 senttiä pitkä.

Tiistaista eteenpäin Huiman vointi on parantunut koko ajan. Nyt torstaina se alkaa olla jo vähän liiankin reipas. Ulkona yrittää ravia ja jopa laukkaa ja sisällä joudun pitämään sen pääosin portin takana takkahuoneessa ja eteisessä ettei se innostu riekkumaan liukkalla laminaatilla. Ruokakin maistuu oikein hyvin. Pikkuhiljaa mun täytyy alkaa keksiä Huimalle jotain todellista päänvaivaa, muuten tulee ongelmia...

Tikit otetaan pois kahden viikon kuluttua, ja kuukauden kuluttua mennään näyttämään jalkaa Skutille. Silloin arvioidaan myös toisen jalan tilanne sillä saattaa olla että yhden jalan leikkaaminenkin jo riittää. Toivottavasti! Kahden viikon kuluttua perjantaina 22.1. aloitetaan myös akupunktio, sitä Huima saa sitten ensin 3 kertaa viikon välein, sitten 2 - 4 - 8 jne. vko välein yliopiston eläinsairaalalla. Lähempää ei akupunktiota antavia eläinlääkäreitä löydy. Eli kilometrejä tiedossa, myöhemmin tosin voidaan varmaankin ja onneksi mennä junalla.

Pönttöpää

Pikkumies päiväunilla Hiirulaisen kanssa.