Sunnuntaina kokoonnuimme Houraatin metsiin jälkitreenien merkeissä. Mukana oli monen tasoisia koirakoita pikkupennusta aloittelevien nuorten kautta valmiiseen hälykoiraan, ja oli tosi mukava seurailla pitkästä aikaa aloittelevia jälkitreenejä. Jälkiä tallatessa onnistuin melkein pilaamaan Mirkulle tehdyn jäljen, mutta hienostipa Mirkku selvitti saman ikäisen harhan aivan oman jälkensä alussa, noin 10 metriä jäljennostosta! Hyvä Mira!

Vinhalle avoimen luokan jäljen tyyppinen treeni, tosin jälki pääsi vanhenemaan reilut 2 tuntia. Päivä oli lämmin, t-paita keli ja metsä oli todella kuiva. Maasto tuntui olevan haasteellinen kaikille koirille. Jäljen pituus vajaa 1,5 km, jäljellä 6 keppiä, keppien paikat merkattu krepeillä. Jäljen nostopaikka oli melko pusikkoinen, mutta pusikosta huolimatta Vinha meni hienosti suoraan ja jälki nousi nopeasti. Vinha teki ensin tyypillisen tarkistuksensa, eli jäljen kohdalla käänsi kuonoa oikeaan suuntaan, sitten takajäljen suuntaan ja lähti oikein. Parin metrin päässä se kuitenkin kääntyi uudelleen ja lähti takajäljelle. Koska en ollut  huolehtinut siitä ettei jälki jatku takajälkenä janalta kuin juuri tien reunaan (tällöin koira ei saa väärästä valinnasta palkkiota eli se ei pääse jäljestämään kovin pitkälle jos se valitsee takajäljen) vaan tiesin että jälki jatkui metsästä tienviertä aika pitkälle, en  päästänyt Vinhaa jatkamaan liinan mittaa pidemmälle. Vauhdin pysähtyessä Vinha kääntyi nopeasti oikeaan suuntaan. Jäljen alku oli aika kamalaa ilmavainuista hösellystä, mutta kulman, joka tuli lähelle tien reunaa, Vinha selvitti tarkasti. Ensimmäisestä kepistä se kaahasi yli. Kun jälkeen tuli vähän vaikeutta eli kulmia ja tienylityksiä Vinha jäljesti paremmin, toinen, neljäs ja kuudes keppi nousivat mutta kolmosesta ja vitosesti olisi mennyt ohi. Molempien kohdalla se jäljesti vähän sivussa. Jäljen loppupätkä oli pitkää suoraa enkä ollut ihan varma jäljestikö koira jäljen päällä vai sivussa, kerran hidastin vauhtia jotta Vinha tarkentaisi. Se ei puske nykyisin juuri vastaan kun hidastan, mutta nostaa päänsä ylös ja alkaa katsella sivuilleen. On siis viisaampaa antaa koiran jäljestää rauhassa ja puuttua asiaan pitämällä tauko jos se vilkuilee taakseen. Kuutoskeppi siis nousi hienosti ja sen jälkeen koiralla oli aika kova jano. Kuiva tuulinen keli taisi todella tuoda haastetta jäljestykseen.

Riemu treenasi näyttöä, 10 toistoa, etäisyyttä maalihenkiin noin 10 metriä, ensimmäinen treeni metsässä. Meni aika kivasti, paikan vaihtuminen avoimestä metsään ei vaikuttanut mitenkään. Yhdellä lähetyksellä Riemu empi ja lähti vasta kun vähän siirryin eteenpäin. Ao. kuvista taas kiitos Riitalle!

Näytölle menossa: Kiire!

Näytöllä: Jokohan se maalinainen antaisi palkkaa?

Myöhemmin tein Riemulle pienen hakuruudun, vein ensin 6 damia itse, sitten 3 yhdessä Riemun kanssa. Ruutu oli nyt melko avoimessa ja aluskasvillisuuden ja sammaleen osalta "matalassa" maastossa. Ja koiralla ilmeisesti sen seurauksena aika lailla enemmän vauhtia kuin "koti"metsässä on ollut. Riemu haki ensin reippaasti yhdessä viedyt damit, mutta jokaisella se meinasi jäädä jatkamaan etsimistä dami suussa ja jouduin kutsumaan sen pois. Kutsumisen jälkeen palautukset moitteettomia. Sitten se vähän empi lähtemistä, mutta päästyään ruutuun liikkui reippaasti ja haetutin vielä toiset kolme damia. Nyt palautukset parani, ei tarvinnut kutsua, mutta kehaisin kun Riemu oli tulossa. Lopetettuani tajusin etten ollut tehnyt palautustreeniä lyhyeltä matkalta ennen ruutua kuten aina aiemmin. Toivottavasti siinä on syy tuohon ruutuun jäämiseen.