Sunnuntaina aamupäivästä ajelin Kannukseen treenaamaan nomea. Paikkana Saijan vanhempien pelto ja metsäpläntti, paikalla 4 ohjaajaa ja 5 treenaavaa noutajaa Tehtiin haku alue rinteeseen harvaan mäntymetsään, taipparikokoa, tosi helppo. Juoksutytöt Vinha ja Hilma treenasi parina, V tosi tuli paikalle vasta kun H oli jo katsonut hakuruudun täyttämisen ja oli hakemassa toista damia. Vein Vinhalle ensin ohjausdamin muistiin ja sitten katsoimmi Hilman työskentelyä. Vinhakin pääsi ensin hakuruutuun, lähti suorastaan rauhallisesti, bongasi heti edestä yhden damin ja 'fanfaareja' lähti tuomaan sitä välittömästi mulle!!! Olin mennyt perässä noin 5 metriä hakuruudun sisälle, ja kerkesin kehaisemaan heti kun Vinha otti damin suuhunsa. Palkkiona hyvästä palautuksesta Vinha sai hakea vielä toisen ja kolmannenkin damin, kaikki tulivat yhtä hienosti minulle ja olin ihan varma että joku on vaihtanut koirani sillä aikaa kun se odotteli autossa... Sitten otettiin ohjaus ylös, ei ongelmia eikä jäänyt tuossakaan nuuskiskelemaan ympärilleen otettuaan damin suuhunsa. Perään tehtiin markkeerauksia. Heitot tuli suht kapealle sektorille niin että oikea heitto metsästä pellon puolelle ja vasen meistä katsottuna vasemmalla olevan ison ojan toiselle puolelle. Ensin kakkosheitto josta Hilman piti hakea eka heitto mutta se haki kuitenkin toisen. Vinhalle jäi siten eka heitto jonka se nostikin helposti. Sitten Hilmalle ykkönen ja Vinhalle kakkonen. Nyt Vinha nosti tapansa mukaan ensin ekan heiton ja kun lähetin toiselle Vinha lähti ojan vartta suoraan eikä mennyt yli vaan kaarsi ekalle markkeeraukselle. Kutsuin pois (tuli melkein heti pillikutsulla!), lähetin uudelleen toiselle ja Vinha meni jälleen ojan vartta suoraan mutta nyt kuitenkin yli ja hetken etsittyään sai damin ylös. Sitten vielä kakkosheitto toisinpäin, eli ensin ojan toiselle puollelle, sitten metsästä peltoon ja Hilma otti ylös tokan heiton. Lähetin Vinhan ekalle, taas se neiteili suoraan, kaarsi ekalle heitolle josta Jenni oli onneksi ehtinyt napata ylös Hilmalle heitetyn toisen avustavan ja Vinha jatkoi sitten hakemaan ekan heiton. Markkeeraukset noin kapealle sektorille menivät näköjään sekaisin ja ojan ylitys tosi vinosti vielä vaikeutti hommaa. Vinha lähti selkeästi menemään tämän maastoesteen mukaan eikä suoraan markkeeraukselle. Lopuksi vein Vinhan näkemättä toisen ohjausdamin ja sen ylösotto meni mallikkaasti. Markkeeraukset ei siis kovin hienoja, mutta palautukset tänään aivan loistavia. Saas nähdä miten menee jos päästään torstaina tapaamaan Tobinaa...

Nomeilun jälkeen jäi aikaa ja kävin rauniksen kentällä vähän ampumassa. Otin ensin seuraamista sekä istumisen ja maahanmenon. Vinha oli mukavan rauhallinen. Sitten laitoin paikkamakuuseen ja ammuin noin 15 metrin päässä. Ja mitä tekee mun nome koira? Nousee tietysti ylös nähdäkseen paremmin mihin putoaa... Valitettavasti meidän perheessä emäntä ammuskelee vaan tyhjiä joten V joutui takaisin paikkamakuuseen ja pysyikin siellä sitten rauhallisesti seuraavat kolme laukausta. Lopuksi treenattiin vähän pöytiä. V lähti kyllä reippaasti aina osoitettuun suuntaan mutta ajatus pöydälle hyppäämisestä oli täysin kadoksissa ja mun täytyi ensin mennä näyttämään sille pöytien paikat.

Ja lopuksi pelastusetsintää. Paikkana Hirvisnevan pieni metsäkappale soramonttujen takana/välissä. Kartta ei ole ihan ajantasainen, montut ovat laajentuneet lähinnä pohjoiseen tuosta mihin ne on merkitty.

Pääsimme alueelle ensimmäisenä vaikka Vinhalla on juoksu, ja aloittaminen olikin pitkästä aikaa tosi hyvä juttu. Ei ollut muiden reiteistä apuja jos kohta ei myöskään häiriötä ylimääräisen innostuksen muodossa. Vinhalla oli kaksi maalihenkeä palloilla merkityissä paikoissa. Tulimme alueelle tuulen suunnasta eli lounaasta ja kiersimme itärajan ulkopuolella koilliskulmaan. Vinhalla oli selkeä haju joko jäljestä tai toisesta maalihengestä jo kun kuljimme alueen reunaa. Kulmasta päästin koiran etsimään ja se hävisi tiheikön taakse näkyvistä, paikallisti siellä hetken ja palasi rullan kanssa. Kuten arvata saattaa se oli jäljestänyt maalihengelle. Nätti ilmaisu. Maalimies jäi suunnilleen paikoilleen metsään, mutta asia ei tuntunut häiritsevän Vinhaa. Jatkettiin alueen pohjoisrajaa (musta reitti kartalla), Vinhalla oli heikosti jokin haju nenässä se teki lenkkejä sekä alueelle että sen ulkopuolelle. Sitten käännyttiin luoteiskulmasta  ojan vartta etelä-lounaaseen ja todettiin olevamme tuulen yläpuolella joten suunnilleen alueen keskeltä käännyimme kulkemaan toista ojanvartta itään. Pienen matkan päästä Vinha lähti selvittämään hajua ja oli poissa näkyvistä, vilahti puskassa rulla suussa,  palasi takaisin maalihengelle ja sitten toi rullan. Se oli käynyt kahdesti maalihengellä ottamassa rullan. Maalihenkeä oli myös vähän tallottu, ja tungettu nenää peiton alle... Aluetta tutkailtuamme totesimme että hajua oli todennäköisesti tullut jo sinne pohjoisrajalle koiran nenään. Aamupäivän treenien jälkeen ja ehkä juoksunkin takia Vinha oli pikkuisen väsynyt ja aivan loistavasti kuulolla ja hallinnassa koko treenin. Se on kyllä myös rauhoittunut tosi paljon viime kesästäkin saati sitten 2008 kesästä. Alkaa pikkuhiljaa tuntua aika käteen sopivalta noin partioinnissakin