Torstaina meillä oli sitten ihka ensimmäinen rauniokoe SPKL:n säännöillä, SPeKL:n puolellahan Vinhulalla on raunio sove suoritettuna ja pitäisi yrittää päästä peruskokeeseen tänä vuonna. Mutta koe siis omilla raunoilla, joten ihan hirveästi jännitettävää ei pitänyt olla. Enkä jännittänytkään juuri ollenkaan, en, kunnes päästiin aloittamaan koetta... Keli oli hyvä, tuuli mereltä päin, siis parkkipaikalta vinottain päin raunioita, ei kovin voimakas, meille ihan soppeli. A-kokeessa oli kolme koirakkoa, niistä me suoritimme Vinhan kanssa viimeisinä. Odottelu meni nopeasti ja kun sitten ilmottauduin tehtävään ja tuomari alkoi selittää aluetta, menin aivan jäähän. Hyvä että käsi nousi. Sain sentään kerrottua etsintäsuunnitelman, tosin tuomari ymmärsi sen väärin, ja lähdin radan kulmaan aloittamaan etsintää myötätuuleen. Suunnitelma oli siksakata alueen poikki myötätuuleen jotta Vinha ei saisi hajuja kovin kaukaa eikä sinkoilisi minnekkään. Ja saimme kyllä noudatettua suunnitelmaa ihan prikulleen. Lähetin koiran ja se tutki ensimmäiset kasat tarkasti, itse sain lähteä liikkeelle sitten kun koira oli kadonnut näkyvistä ja lisäksi tuomari ohjeisti että saan liikkua silloin kun en näe koiraa (!!!??). Heti ekojen betonilaattojen välissä kompuroin turvalleni ja siinä kaatuessa näin samalla kun koira toi rullaa kulman takaa. Se palasi kuitenkin vielä maalihengelle tarkistamaan asian ja toi sitten rullan siististi sivulle. Liinaan, näytölle ja maalinainen löytyi avoimesta vaakaputkesta. En tiedä näkikö tuomari että koira kävi maalihengellä kahdesti, ei ainakaan maininnut arvostelussa. Sitten jatkettiin alueen reunaan ja käännyttiin toiseen suuntaan. Nyt Vinha haisteli tarkasti äskeisen vaakaputken toisessa päässä olevan laatikon kantta, otti rullan suuhunsa ja pudotti heti. Meinasin panikoida enkä tajunnut että tämä oli se sama piilo josta juuri tuli löytö, mutta muistin että kokeessa maalihenget eivät voi olla 10 metriä lähempänä toisiaan joten jatkoin reippaasti eteenpäin. Kierrettiin aluetta jonkin aikaa ja lähettelin vähän talon kulmalla olevalle isolle kasalle, Vinha ei kuitenkaan reagoinut siellä mitään. Sitten talon ja kasojen välistä kohti aitaa, ja korkeampia "kaivo"kasoja. Vinha kävi reunimmaisen kasan päällä, ja lähti sitten käytävän toiselle puolelle, alueen ulkopuolelle, huutelin sitä pari kertaa pois, mutta arvelin että se selvittää jotain ja annoin sen vähän juoksennella. Lopulta V meni em. kasan L-putken alaluukulle, haistoi aika nopeasti ja toi rullan. Olin ehkä 4 metrin päässä koirasta. Piilolla avasin kannen, enkä nähnyt ketään!! Pieni epäusko, mutta sitten tuomari kehotti katsomaan L-kaivon pystyputken yläpäästä ja sieltä näkyi maalihenkilö aivan kaivon pohjalla pienessä sykkyrässä. Huh! Arvostelu taisi olla pelkkää EH:ta, maininta siitä että koira liikkuu liian vauhdikkaasti. Heh, ja nythän se oli siis valeraskauden takia suorastaan flegmaattinen. Mutta olen kyllä tuomarin kanssa samaa mieltä, vauhtia ei tarvitse olla niin paljon. Muuten homma ok ja tuloksena siis hyväksytty PERA-A. Taitava Vinha