Eilen Vinha pääsi pitkästä aikaa treenailemaan ihmisten etsimistä . Edellinen "oikea" treeni olikin joulukuun alussa kun Marjutin kanssa treenailtiin Kalliolan takametsässä. Sen jälkeen on tehty pari pientä ilmasutreeniä kotipihassa isännän avustuksella. Lähes sama treeniselostus on Peko-ryhmän blogissa, lisäilen kuvia myöhemmin.

 

Treeni oli Kemiran metsässä Kokkolan suurteollisuusalueen kupeessa, keli suojan puolella, pientä vesisadetta ja melko lailla riittävästi lunta...

 

Alue vasemmassa kartassa punaisista rajauksista pohjoisempi, maalihenkien paikat merkitty violeteilla palloilla. Oikean puoleinen kartta gps:stä, jälki vihreällä, esineet lipuilla, maalihenget punaisella.

 

Lähdimme liikkeelle alueen länsi-luoteis reunaa aikomuksena kulkea pohjoiseen tuulen alla ja palata sitten kumpareiden päällä takaisin kohti etelää. Perässäkulkijat  innostuivat liikkeelle jo kun otin koiraa autosta niin että jouduin pikkuisen korottamaan ääntä ja huhuilemaan niitä takaisin... Onneksi en lähtenyt kiltisti perään oltais menty heti alkumetreillä ohi esineestä ja jäljestä...

 

Vinhan bongasi heti etsimään päästyään hajun lumivallin takaa. Sieltä löytyi siniset Black Horset ja jälki jota lähdimme seuraamaan, jäljestys oli tosin alkuun vähän epävarmaa, mutta kun aika pian löytyi myös puhelin Vinha selvästi varmistui siitä että haluan sen tosiaan jäljestävän. Pian törmäsimme sitten miespuoliseen koiranulkoiluttajaan joka tuntui olevan vähän hukassa muttei kuitenkaan myöntänyt eksyneensä. Koiranulkoiluttaja lupasi siirtyä parkkipaikan suuntaan ja me jatkoimme jäljestystä. Seuraavaksi löytyi pesulappu ja samalla huomasimme ettei koiranulkoiluttaja ollutkaan mennyt Kemiran parkkipaikalle. Sovimme että Jaana ja Saija lähtevät hänen seurakseen ja me Eijan ja Katjan kanssa jatkamme jälkeä. Ja taisimme saada koirajohdon pasmat hiukan sekaisin Vinha sai selvästi useamman kerran ilmahajun jostain muttei kuitenkaan lähtenyt umpihankeen selvittämään hajua ja hetken päästä haju tuntui kadonneen. Jälkeenpäin selvisikin että maalihenki oli kulkenut meidän edellä. Vähän samanlainen tilanne kuin yhdessä ESPYn järjestämässä hälytreenissä jossa olin Ilon kanssa. Silloin alue vain oli noin 10 kertaa suurempi eikä lunta juuri ollenkaan. Vielä löytyi pari keppiä ja sukka ja sitten olimmekin kiertäneet kumpareet ja tulossa kohti parkkipaikan takana olevia puupinoja. Sitten Vinha katosi näkyvistä ja irtosi melko kauas enkä minä kerinnyt enää katselemaan ympärilleni, vaan lähdin rivakasti koiran perään. Ja pian puupinon juuresta löytyikin punaisiin pukeutunut ja hiukan hämmentynyt naisihminen.  Tässä kohtaa sitten selvisi että myös koirajohto on hukassa Haastattelimme koirajohtoa pmr-puhelimen kautta ja saimme selville että hän näkee piipun ja on lähellä jotain kumparetta. No piippuja oli näkyvissä vähän joka suunnasta joten suuntasimme ensin kohti alueen luoteiskulmaa. Hetken päästä selvisi kuitenkin että koirajohto näkee myös Voimalaitoksentien ja Kemirantien vartta kulkevia höyryputkia joten teimme uukkarit ja lähdimme tarkistamaan aluetta putken varresta kohti lounasta. Vinha näytti saavan hajun jo lumivallin takaa kun tulimme parkkipaikan reunaan. Koirajohto taisi jo näkyäkin parkkikselle joten jäimme seuraamaan mihin Vinha saisi hajun uudelleen ja miten se sen selvittää.  Ja vaikeaahan se oli, heti kun poikkesi lumikenkien jäljiltä oli vastassa labradorin leukaan asti ulottuva hanki. Hiukan hämmentynyt koirajohto aka Riitta saatiin kuitenkin talteen,  ja selvisi myös että olimme kulkeneet jäljellä noin 10 metrin päästä Riitan ohi (koillispuolelta).